Rakas ystäväni sai pienen prinsessan eilen ja mie huomasin olevani ihan hämilläni. Hmmm, pitää siis totutella ajatukseen ystävästäni äitinä, vaikka luulin asian olevan jo ihan selvä. Nyt se vaan pamahti konkretiaksi ja huomasin hämmästyksekseni olevani ihan hämilläni! Hämmentävää :)
Osiltaan hämmennys liittyy omiin mietteisiin, kun ikää taas tulee parin päivän päästä lisää ja lapsi-kuvioita tulee mietittyä entistä useammin ja ei oikein tiedä miten siihen suhtautua. Jos niitä meinais tehdä, niin kohta ois terveydellisesti jo aika tehdä ja toisaalta ei oikein tiedä haluaako niitä koskaan ja jos ei halua, niin onko joku kamala hirviö/mutaatio? Huh, on se elämä vaikeeta välillä. Onneksi armas mieheni on samanikäinen, joten hänelle pamahtaa nämä mietteet todenteolla varmaan vasta parin vuoden päästä..siihen asti armonaikaa saada omat ajatukset asiasta järjestykseen..toivottavasti.
3 kommenttia:
Tuttua, tuttua.
Paitsi täällä päässä ajatuksia sotkee lisäksi vielä se, että mies on nuori ja jos kuvitellaan, että miehellä mahdollinen vauvakuume tms. tulis joskus kun ikää ois öö 27 tai jotain, niin miehän oisin sillon jo yli kolmekymppinen vanha akka!!
Hmm. Ehkä on helpointa pitäytyä ihan vaan noissa karvasissa kavereissa.
Ah niin ja vielä hämmennän soppaa sillä, että entä jos niitä lapsia sit haluis useemmankin kuin yhden nii..aaargh!! Ihan käsittämätöntä, että tuskailee ns. ajan loppumisesta, vaikka ei edes tiedä haluaako lapsia ylipäänsä... :D
Nää lapsi-asiat kun ei ole helppoja, vaikka niitä haluaisi. Annat vaan itsellesi aikaa, kyllä se selviää vielä, mitä haluat.
Ja lapsiahan ehtii tehdä vaikka kolmenkympin jälkeenkin, vaikka miten olisikin ajatellut, että aiemmin ne pitää tehdä. Eli aikaa on, muruseni:)
Lähetä kommentti