Köyhyys iskee

Jahas, se tuli sitten tästä perheestä kerralla köyhiä. Mentiin sitten tilaamaan itsellemme ilmalämpöpumppu. Toisaalta sillä ois tarkoitus säästää sähkölaskussa (nimim. viime talvi, huhhuh), mutta onhan tuo aika kallis laitos näin yhtäkkiä huitasta tuohon seinään.

Raha-tuskaa ei paranna yhtään se, että mä panikoin jo valmiiksi mun tulevaa työttömyyttäni. Kävin eilen ekaa kertaa tutkimassa netissä tämän alueen työtilannetta. Voi jeesus sentään. Yksi paikka oli mitä voisin kuvitella hakevani (ja johon voisin kuvitella pääseväni) ja sekin oli 120 km päässä kotoa. Että joo. Ja työkkärin kanssa ei huvita kyllä yhtään toimia. En ole koskaan elämässäni ollut aikasemmin työtön, AINA  on jotain löytynyt/järjestynyt, joten tuleva pelottaa ihan älyttömästi. En usko, että pääsen päivärahoille (suattaa olla, että ei tuo työehto-hommeli täyty mun osalta, kun on monta kuukautta ollu, etten ole työpaikalla käynytkään) ja työmarkkinatukeen vaikuttaa miehen tulot. Voi perse. En siis varmaan saa sieltä yhtään mitään? Miten ihmeessä työttömät saa sieltä jotain rahaa? Onneksi sentään miehellä on vakitulot, niin saadaan EHKÄ asuntolaina maksettua. Mutta muuta ei sitten tehdäkään. Kiva elellä miehen siivellä täysin..namnam.

En tiedä mitä tässä pitäis tehdä (okei, ensin toki tuo gradu, jotta tämä paniikki-tilanne ois edes mahdollinen), mutta survonko mie väkisin itteni jonnekin, minne mie muka pääsisin, enhän mie osaa mitään. Ja tuo työkkäri/kela -show on jotain niin älytöntä, että en ees halua tietää mitä kaikkea sinne pitäis tietää ja viedä ja osata. Ne pystyy sumuttamaan mua ihan 6-0, kun mulla ei ole tietämystä noista asioista.

Mies sai työkkäristä niin karmeeta kohtelua viime keväänä vuosi sitten, että huhhuh. Vasta kun työkkäritätille selvisi, mikä mies oli oikeesti ammatiltaan ja MIKSI se oli työttömänä (ei omaa syytään, vaan siksi ettei töitä yksinkertaisesti koko Suomessa ollut), niin muuttui ääni ystävällisemmäksi. Siihen asti kohteli kuin jotain pohjasakkaa, joka vaan makaa jossain sohvalla, eikä työnkäynti kiinnosta. Kiva kiitos siitäkin yleistyksestä. Jos on nuori mieshenkilö, niin ei se tarkoita, että ei töitä halua. Prkl. Lisää hirvittävästi mun motivaatiota näyttää naamaani tuossa puljussa, olen vain yksi työtön maisteri lisää. Enkä TODELLAKAAN halua lähteä mihinkään hanttihommiin. Jos ois sairaanhoitaja/rakennusmies/pitsantekijä/kirjanpitäjä/mikä tahansa muu kuin mun ala, niin töitä ois. Mutta ei tuo sairaanhoito oikein ole mun unelmatyötä. Todellakaan.

Voi elämä taas tätä touhua.

Olen demoni. Toinen silmä on ihan punainen..johan tuo käsi vähän paranikin, että saadaan toinen vaiva tilalle. huokaus.

PRKL

Hajosi sitten käsi. Lapaluusta asti vasen puoli ihan jumissa ja säteilee kipu koko käteen, koskee ihan saamaristi. Pakottaa koko ajan ja koskee PALJON, kun kättä/päätä liikuttaa. Hirmu kiva. Enpä sitten kirjoittanu gradua tänään/tehny mitään järkevää, kun on semmoinen tuskanhiki päällänsä koko ajan. Kävin apteekista jotain ketorin-geeliä ja icepoweria. Jos helpottais yöunia jotenkin. Armas naapuri tuli vastaan päivällä ja kerrankin avasin suuni järkevään aikaan, kun muistin naapurin olevan ammatiltaan lääkäri. Kuunteli oireita hetkisen ja sanoi tulevansa reseptin kanssa kohta käymään. Huomenna pitäis käydä hakemassa jotain lihasrelaksantti-nappeja apteekista tuolla paperilla, että saisi edes nukuttua. Viime yö oli ihan tuskaa ja mies-raukka ei tienny miten päin ois ollu, kun vaimo itkee sylissä ja pienestäkin hipaisusta vaan itkin entistä kovempaa.

Mutta jospa se tästä. Toivotaan, että menee ohi suht nopeasti, että pääsee taas tekemään normaalijuttuja. En vain voi ymmärtää, että mistäs tämä nyt tuli?

Kissa-Albus ei ole tehnyt elämää yhtään sen helpommaksi. Olen niin huutanut sille taas, kun tekis mieli tehdä tuosta karvaläjästä rukkaset samantien. Raukka haluaisi vain jonkun leikkikaveriksi, kyllä mie sen tiedän, mutta voisko PERKELE olla hyppimättä pöydillä, kun sattuu tuohon käteen ja en jaksais silloin juosta sen perässä kiskomassa sitä pöydiltä pois. Saamarin katti. Tulis nyt ees vaan syliin ja lievittäis tätä pahaa mieltä hurisemalla.

Mies on töissä ja minuun sattuu liikaa. Ei ollu siis hyvä päivä tänään.

Lapset osallistuvat gradun tekoon hirmuisella innolla.

Harmi vaan, kun on niin pirun kuuma, että vetää välillä ihan veteläksi innokaimmankin avustajan...

Miksi

Siis miksi ei voisi olla talvi ja -30 astetta pakkasta?? MIKSI???

VIHAAN tätä kuumuutta.

Ihme touhua ja unelmia

En ymmärrä. Mistä ihmeestä mun kroppa on taas huitassu ihtensä ihan sekasin? Ei ole mitään järkeä tässä touhussa. Jos en paremmin tietäisi, luulisin olevani raskaana :) Mutta en muuta keksi, kuin stressi. Mutta mistä ihmeestä mie nyt muka stressaan? Gradu joo, mutta mitäs stressaamista tässä on, pitää vaan tehä hommia ja piste. En voi käsittää.

Toivottavasti pysyisin nyt kasassa ja hengissä edes pari kuukautta.

Tänään olen pitänyt gradu-välipäivää. Uppouduin asuntomessu-esitteen pariin. Kivoja taloja, osa kyllä ihan kamaliakin. Mutta mielenkiinnolla odotan sunnuntain reissua, haluan nähdä ne vaatehuoneet (kerrankin on muutamassa älytty ilmeiseti rakentaa oikeasti vaateHUONE/pukeutumistila ja kodinohoitoHUONE, eikä mitään läpikulkureittejä, käytäviä ja pökinöitä). Jotkut on kyllä ihan käsittämättömiä ratkaisuja, mutta toisaalta makuja on monenlaisia. Enemmän näyttäisi tänä vuonna olevan esillä sellaisia taloja, joissa voi jopa ihan asuakin, eikä vaan edusteta tyylikkäästi ilman huonekaluja ja toimivaa keittiötä :) Mutta vaatehuoneen mä haluan joskus. Sellaisen ison, missä tavarat on järjestyksessä seinillä, kengille on omat hyllyt, peilejä on paljon ja tilaa, valoa, avaruutta. Haluan :) Saa nähdä, päästäänkö miehen kanssa koskaan yhteisymmärrykseen mistään, onneksi ei olla rakentamassa ihan heti lähi vuosina, pitäisi jostain löytää töitä ensin ihan vakituisesti.

Mutta unelmoida saa :)

Öh

Olen sitten ollut kirjojen ja koneen syövereissä miljoona tuntia ja en ole vielä itse tekstiä sanaakaan saanut gradu-tiedostoon. Hitto, että menee kauan kaikenlaiseen säätämiseen. Mutta nyt on lähteet, kirjat ym. luetteloitu jopa aakkosittain ja hommailtu artikkeleita/kirjallisuutta ja kirjoitettu ylös, mitä pitää vielä hankkia ym. Käytin myös aikaa tiedoston muokkailuun sillä tavalla, että lähdeluettelo, sisällysluettelo, otsikointi, alaviitteet, tavutus ym. pitäis nyt toimia. Jotain olin sentään jo oppinut edellisiltä kerroilta, koska tuo ei vienyt läheskään niin paljon aikaa ja hermoja kuin aikaisemmin :) Ehkä tuon uurastuksen jälkeen voin kohta ruveta jo jotain virallista paperille kirjoittamaan tai oikeastaan käymään tuota materiaalia läpi ensin. Mutta ei ainakaan pitäis jäädä materiaalista/lähteistä kiinni tämä touhu :) Eri asia on, miten ne tuonne paperille saan väännetyksi järkevään muotoon :) Mutta äkkiä tuo aika hurahtaa päivässä, kun tähän kunnolla uppoaa, se on ainakin varmaa.

Rakensin kissoille työhuoneen sohvalle pesän. Saavat olla lähellä, kun mies on töissä ja minä vaan työhuoneessa kirjakasojen keskellä hengailen. Kissatkin tuntuu olevan ihmeissään tästä uudesta tilanteesta. Käyvät katsomassa työhuoneen ovella, että "miksi sinä siellä olet, tule leikkimään meidän kanssa". Tänään Albus jo nukkui mun kaverina tuossa sohvalla, kun siirsin sen sylistä pois. Karvainen ja lämmin kissapallo vähän vaikeutti kirjoittamista :)

Sen olen jo huomannut, että helposti unohtuu syömiset ym. lepäilyt. Tilasin mieheltä tänään kaupasta semmoista helppoa syötävää (jugurtit, marjapuurot ym.), että tulisi syötyä edes jotain. Saa nähdä miten vammasessa kunnossa sitä on fyysisesti tämän jälkeen. Mulla kun on huono tapa uppoutua johonkin urakkaan täysin ja samalla unohdan kaiken muun normaalin toiminnan, kuten syömisen. Niskatkin on jo nyt ihan järkyttävän jumissa.

Ihanaa oli muuten pälistä eilen pitkästä aikaa ystävän kanssa puhelimessa. Kiitos kun soitit.

Nyt se alkaa

Blogin ulkoasu on nyt muutettu aiheeseen sopivammaksi. Tästä se lähtee, nimittäin projekti nimeltä "gradu valmiiksi".

Kirjastossa olen hengaillut nyt pari päivää, lisää hengailua on kyllä luvassa. Löysin tänään ihan helmen kirjojen joukosta, sellainen kirjanen, jossa on tehty avioehdoista oikeastaan samanlaista tutkimusta, kuin minulla on tarkoitus tehdä täällä omassa maakunnassa. Jeejee, siitä on paljon apua. Ahdistuskin löytyi: perusteos, joka on vuodelta 2002 ja on siis tärkein kirjanen koko alalta tai ainakin tärkeimmän 5 joukossa. Noh, eiköhän siitä ole tulossa uusi painos joulukuussa, mutta en tod. halua odottaa valmistumistani sinne asti, jos kävisi sellainen ihme, että saisin tehtyä tuon ennen sitä!

Yksi asia vaan hirvittää. Avioehtoasioissa tärkein henkilö/tutkija, joka on tehnyt väitöskirjansa avioehdoista ja on oikeastaan ainoita ihmisiä, jotka on avioehdoista säännöllisesti jotain kirjoittanut. Sain siis selville, että väikkäriään varten hän oli käynyt läpi/tutkinut n. 700 avioehtoa...ja tuota paljonkos mulla oli niitä: 1350 kappaletta.

Huhhuh.

Enpä oikein tiedä mitä tuosta ajattelisin, pitäis kysyä ohjaajalta, mutta sitä ei kiinnosta. Ensi maanantaina olisi eka tämän syksyn tapaaminen ja ei kiinnosta mennä sinne pätkääkään. Ääh, ahdistaa taas koko homma sen tyypin kanssa. Muuten olen jo siis vähän innostunut tästä ja kyllä mie sen nyt kirjoitan vaikka väkisin. Materiaali pitäisi käydä läpi, sitä on siis aivan sairaasti ja maistraatissakin pitäisi käydä tarkistelemassa vielä juttuja. Varmaan siis eka kuukausi menee noiden materiaalien ja sopimusten läpi käymiseen ja muokkaamiseen tilastoiksi, prosenteiksi ja käytettäväksi materiaaliksi. Huh.

Tästä se siis alkaa. Tervetuloa seuraamaan projektia, jos sellainen kiinnostaa. Tsemppiä tarvitsen ja otan mielelläni vastaan. Minulle saa myös soitella, mutta anteeksi jo etukäteen, jos kuulostan vain hajamieliseltä :) Olette ihania. Toivottavasti saan juhlia maisterin papereita muutaman kuukauden päästä. Ainakin minä toivon niin.