Joo-o, onhan tuosta taas aikaa, kun viimeksi olen tänne jotain sepustanut. Uusi vuosikin alkoi ja vauhdilla alkoikin. Järkyttävää miten aika voi mennä nopeesti. Kohta on taas kesä ja äskenhän se oli? Kiertokulku Juhannus-Vaskiviikko-Joulu pitää kyllä ihan täysin paikkansa..
Enää muutama viikko siihen, että rakas puoliskoni löytyy joka aamu vierestäni tuhisemasta ja typerät puhelinkeskustelut (lue:riidat) ovat historiaa. Ei enää ärsyttävää matkalaukkuelämää, vaan tavarat on oikeesti täällä meijän kämpässä kaikki!! (Ja sen kyllä huomaa...jokainen kaappi pursuu..aargh) Voidaan ihan oikeesti ruveta elämään niin kuin kaikki normaalit ihmiset semmosta yhteistä elämää.
Ainiin ja mun pitäis oikeesti ruveta laittamaan ruokaa. Mulle esitettiin semmoinen toivomus, että ois kuulemma kiva, että ruokaa ois joskus, kun tulee töistä kotiin. Ihan aiheellinen huomautus kyllä sinänsä, koska pitemmän päälle ei ole kauheen reilua, että vain toinen meistä riehuu tuolla kyökin puolella. Pitäisi siis ruveta pikkurouva-kurssille ja opetella laittamaan jotain hyvää..vaatii ennen kaikkea vaan tahtoa. Luottoa omiin kykyihin kun ei ole lainkaan. Ihan törkeetä, että tän ikäinen ihminen on niin uusavuton keittiössä, mutta en mie ole mikään kokeilija. Tarvitsen selkeitä reseptejä ja ohjeita ja menetän hermoni ihan totaalisesti, jos pitäisi osata improvisoida jotain. AAARGGHH!! Mistä mä tiedän kuinka paljon suolaa sinne pitää laittaa jos sitä ei lue missään? Tai käykö sinne mustapippuri vai laitetaanko jotain muuta? Ei mulla ole tommosista hajuakaan..Toivoton tapaus siis=)
Odottelen myös tietoa siitä, kuulunko niihin onnellisiin ja saan töitä ensi kesäksi vai en. Jos tyrmäävä lausunto tulee niin sitten kyllä en tiedä mitä tehdä. Hirvittävä kiire tulee ainakin säntäillä joka paikkaan, mutta jotenkin se itsensä "myyminen" tuntuu vaan niin vieraalta. Kyllä mä voisin olla hyvä vaikka mihin, mutta mistä sitä edes tietää mihin osaisi hakea? Hirvee määrä mielikuvitusta on suurin ainesosa työnhaussa mun mielestä. On olemassa semmosia paikkoja, mitä ei ole tullu ajatelleeksikaan, siitä olen ihan varma.
Se on sama juttu, kun kouluun hakemisen kanssa. Joskus aikanaan on vaan ajatellu ja eläny semmosen putken sisällä, joka johtaa automaattisesti lukioon ja yliopistoon...mutta oishan sitä voinu hakea vaikka mihin ja nyt on vasta törmänny sellaisiin opiskelualoihin, mistä ei ole ollu harmainta haisuakaan! Ja uusia keksitään koko ajan..
Olen taas pari viikkoa toiminut kansankynttilän sijaisena. Mielenkiintoisia kommelluksia sitä kyllä päivän aikana sattuu. Yhteen päivään voi mahtua hampaan poistoa, hiihtoreissuja, ruuvimeisselin kanssa toilailuja ja kerrassaan hulvattomia kommentteja. Parasta kaikessa on ne penskat, jotka oikeesti on niin täysin omanlaisiaan, että ei voi kun hymähdellä. Ja eniten turhauttaa ne nappulat, joista ois vaikka mihin ja eivät vaan itse halua tehdä mitään asialle ja käyttävät kaiken aikansa vaan vötkistelyyn.
Mutta oli tässä hyväkin puolensa. Löysin nimittäin hiihtämisen ilon taas pitkästä aikaa. Vaikka aluksi puoliväkisin sinne ladulle meninkin..mutta kun sukset toimivat ja ei ollu kiire mihinkään ja arska paisto taivaalta täydellä teholla niin avot!! Oli ihan todella mukavaa ja mielettömän hyvä fiilis lenkin jälkeen. Tältä sen pitikin tuntua silloin, kun liikunta osuu oikeaan paikkaan..kuntoliikuntaa siis parhaimmillaan! Tämän kipinän johdatuksesta, taidan kaivaakin sukset varastosta useammin esille, vielä kun tuota lunta näyttää olevan..
Paras uutinen pitkään aikaan oli myös iloinen rengastustapahtuma rajojemme ulkopuolella! Onnittelut vaan vielä sinne molemmille! Meikäläisen onnistuitte yllättämään iloisesti ja itkuhan siinä tuli, ylläri. On ihanaa, että tommosia iloisia tapauksia ja asioita vielä jaksaa maailmassa sattua. Niistä tulee niin hyvä mieli pitkäksi aikaa ja monta huonoa juttua jaksaa ohittaa sen voimalla. Kiitos myös luottamuksesta. Se on minulle todella suuri asia.
Mutta nyt nukkumaan. Tai ensin tenttimuistiinpanot esille ja viime hetken älytöntä pänttäämistä, jolla loppujen lopuksi ei mitään pysty pelastamaan..ensi viikonloppua taas odotellessa. Elämä kun on nykyään vain pelkkiä viikonloppuja ja niiden odottelua. Vielä muutaman viikon=)
