Joulu se tulla jollottaa

Se sitten pamahti marraskuu tulla ihan nurkan takaa yllättäin. Jee joulu on kohta!

Syksyn to do -lista näytää jo onneksi ihan hyvältä!

• nurmikon leikkaaminen
• omenapuun ympärille verkko
• kukkapenkki, mitä pitäisi tehdä?
• autotallin siivous
• grilli suojaan
• ruohonleikkuri varastoon (onneksi se sentään on katoksessa jo)
• roskat (vihdoin) kaatopaikalle
• muutenkin pihan viimeistely talvikuntoon
• pitäis ostaa kanervia tuohon pihan kukkaruukkuun

Tänään aloitin hommat miehen työpaikassa ja ihan kivaa oli. Huomenna tulloo pomo töihin ja siitä se sitten oikeasti lähtee urkenemaan. Oli kuitenkin kiva huomata, että ihmisten mielestä oli mukavaa, että tulin. He ilmeisesti hukkuvat töihin. Jee, olen tarpeellinen! Tässä elämäntilanteessa on aikasta mukavaa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Ja se joulu! Mie niiiin odotan sitä ensimmäistä adventtia, kun saan VIHDOIN laittaa kaikki jouluvalot ikkunoihin. Kyllä mie kynttilöitä ja lyhtyjä jo tuonne pihalle yksi ilta virittelin ja hiippailin villasukissa onnellisena tulitikkujen kanssa ja hymisin jotain joululaulua. Mies katseli siinä vaiheessa meikäläistä kuin jotain hullua, mutta kyllä se mun joulu-innostuksen tietää. Joulu ja talvi on vaan parasta ikinä, sille ei voi mitään. Joulupukin villasukka-pajakin on ollut ahkerana jo kuukauden ajan, joten silläkin suunnalla menee ihan mukavasti. Ajan nopea kuluminen on vaan jotenkin taas yllättänyt. En voi käsittää, miten jouluun asti voi olla viikonloput jo melkein varattuja! Häh? Ja arki-iltoina meikäläinen viipottaa kaikenmaailman kokouksissa.

Yksi juttu on muuten kerrottava ja se mullistaa teidän kaikkien käsitykset meikäläisestä :). Mie tällä hetkellä käyn liikkumassa säännöllisesti viikottain vähintään/ainakin 2 kertaa! Miettikää! Maanantaisin mie käyn vesijumpassa ja torstaisin käyn pelaamassa sählyä. Pelin aikana sydänkohtaus on lähellä ja ette muuten usko miten kipeä olin tuon sählyn jälkeen. Voi elämä. Mie en meinannu päästä lauantaina ylös sängystä! Mies vihjaili, että ois kuulemma ihan hyväksi, jos ottaisin jotain palauttavaa juomaa tuon jälkeen, niin en menis ihan niin jumiin ainakaan näin alkuvaiheessa. Viime viikkoisen perusteella vois olla ihan järkevää (joka kerta kun nousin sohvasta, liikuin, hengitin ym., niin kirjaimellisesti huusin tuskasta). Mutta toivotaan, että parin kuukauden päästä on tilanne jo parempi. Mukavaa olisi päästä parempaan kuntoon, niin jaksaisi paremmin ihan normaalia elämääkin.

Edistystä

Noniin. Syksyn touhutkin edistyvät (nyt on pakko antaa kunniaa miehelle, mie suoraan sanottuna en oo tehny mitään järkevää viime aikoina) :).

• nurmikon leikkaaminen
• omenapuun ympärille verkko
• kukkapenkki, mitä pitäisi tehdä?
• autotallin siivous
• grilli suojaan
• ruohonleikkuri varastoon
• roskat (vihdoin) kaatopaikalle
• muutenkin pihan viimeistely talvikuntoon

Mukavia työ-uutisia tuli tänään myös veljeltä, tuli tosi hyvä mieli siitä, että edes joku onnistuu työpaikan löytämisessä meidänkin perheessä! Jee!

Itselläni tilanne on ns. "päällä". Saatan mennä tukirahojen avulla hommiin miehen kanssa samalle työpaikalle. Sinne kun ei muuten pääsiskään, kun ei heillä ole varaa palkata ketään ilman tukirahoitusta. Olin eilen siellä juttelemassa ja ihan mukavalta näyttää :) Siinä mielessä olisi hyvä homma, että olisipahan jotain tekemistä, saisin lisää työkokemusta ja samaan aikaan voin kuitenkin hakea muitakin hommia. Ja ainahan on parempi, että olen tekemässä jotain, kuin että makaisin vaan kotona toimettomana. Piristäisihän se edes mieltä ja voisinpahan auttaa heitä purkamaan vähän työtaakkaa omalla tekemiselläni. Plussaa olisi sekin, että koska olen aikalailla liian koulutettu siihen hommaan, ne oli siellä jo harkinneet, että mihin muuhun hommaan mua voisi siellä ehkä käyttää. Kaikki kokemus olisi hyvästä, joten sinällään mukavalta kuulostaa. Ja toisaalta mun ja miehen työajat on ihan erilaiset, joten voitaisiin moikata toisiamme vaikka kahvihuoneessa edes kerran päivässä :). Noh, katsotaan nyt mitä tästä tulee (olen jo niin epäluuloinen, että mietin uskallanko tätä täällä vielä edes ääneen sanoa, kun kuitenkin käy huonosti).

Se, että saisin samalla muutakin ajateltavaa, on myös aika hieno homma. Tuntuu välillä niin älyttömältä, kun elämä pyörii vain työttömyyden ja työhaastatteluiden ja hakemusten ympärillä. Pitäisihän sitä muutakin olla. Vesijumpan lisäksi pitäisi yrittää lisätä elämään muutenkin vähän lisää liikuntaa. Sekin piristäisi mieltä paljon ja auttaisi siihen jaksamiseen. Se vaan on aika iso ajattelutavan ja elämäntapojen muutos. Mie olen ollu aina tosi huono liikkumaan yhtään mihinkään ja missään. Pitäisi siis muuttaa omaa ajatteluaan aika radikaalisti järkevämpään suuntaan. Tuo vesijumppa-homma on jo aloitus, mutta päättäväisyyttä asian suhteen pitäisi löytää jostakin itsestään vielä rutkasti enemmän.

Syksyä

Nyt siellä lennetään varmaan ihan pyllylleen, koska monen viikon/kuukauden mittainen hiljaisuus onkin yhtäkkiä rikkoutunut ja meikä höpisee täällä melkein joka päivä! Mitämitä?

Tänään kävin taas riuhtomassa altaassa musiikin tahdissa. Huhheijaa, että lensi hiki (homman nimihän on siis se, että meikä huitelee siellä menemään samaan tahtiin kuin ohjaaja altaan reunalla, koska ei yksinkertaisesti ole fyysisesti MAHDOLLISTA tehdä niitä liikeitä ulkona musiikin rytmistä. Nih.). Ja nyt on vatsan kohdalla semmoinen olo, että jossain tuolla makkaroiden alla jomottaa siihen malliin, että jotain on tullut tehtyä :) Ja olkapäissä taitaa kiertää veri (toisaalta tämmöistä ilmiötä ei ole tapahtunut sitten vuoden 1991, joten saattaa olla, että kyse on jostakin muusta). Mutta olipas kivaa :) Kokemukseen kuului toki myös olennaisesti mielenkiintoiset keskustelut mummeleiden kanssa saunassa vesijumpan päätteeksi. Siellä kuules oppii kaikenlaisia asioita. Mahdollisen (jossain vaiheessa ehkä) työllistymisen huonoja puolia olisikin se, että en luultavasti pystyisi enää jatkamaan vesijumppailua ainakaan tuossa ryhmässä. On nimittäin oikeasti semmoinen liikuntamuoto, jota meikäläisen pitäisi harrastaa varmaan kuolemaan asti ja mielellään monta kertaa viikossa = mukavaa, tehokasta, eikä satu polviin tehdessä = hämmästyttävää.

Edellisessä viestissä mainitusta syksy-piha-tekemättömät-työt-listauksesta on ilahduttavaa kerrottavaa (mies oli ahkeroinu samaan aikaan, kun vaimo huhtoi altaassa):

• nurmikon leikkaaminen
• omenapuun ympärille verkko
• kukkapenkki, mitä pitäisi tehdä?
• autotallin siivous
• grilli suojaan
• ruohonleikkuri varastoon
• roskat (vihdoin) kaatopaikalle
• muutenkin pihan viimeistely talvikuntoon

Ainiin ja puhelua ei ole vielä tullut. Kauhulla/mielenkiinnolla odotan.

Syksy tulee

Tänään oli pitkästä aikaa oikein kunnon ukkonen, tuli hyvä mieli kaatosadetta katsellessani (ja sopivasti kukatkin sai edes vähän vettä, raukat kuolee meikäläisen hoidossa). Vaikka tähän on sanottava, että kukkapenkkini näyttää hämmästyttävältä, koska kukat on lähteny siellä leviämään ja riehaantuneet osittain ihan todella! Pitäisi kyllä keretä kitkemään tuo penkki pian..

Huominen päivä menee siivotessa hulluna, kun viikonlopuksi meille tulee kylään miehen bestman tuolta etelästä. Mukavaa, että miehen vanhat kaverit joskus piipahtavat meilläkin (tai ei noita vanhoja lapsuuden/nuoruuden aikaisia kavereita tuolla rakkaallani kyllä kauheesti enää olekaan, joten siinäkin mielessä on mukavaa, että saamme kyläilijän).

Muuten to do -listani on täyttymässä kaikenlaisesta hommasta. Pitäisi rustata muutama työhakemus, soitella ihan muuten pariin paikkaan ja vinkua töitä. Sen lisäksi pitäisi alkaa valmistautua meidän tulevaa matkaamme varten. Tuli jotenkin ihan puskista tämä elokuu ja tuo meidän matka. Tajusin nimittäin pari päivää sitten (aika paljon myöhässä), että oisko sinne pitänyt jotain rokotuksia ajatella..Lentoyhtiön sivut on varmaan luettava aika tarkkaan, koska enhän mie raukka ole reissannut sen jälkeen kun aloitin opiskelut ja sinä aikana nuo turvamääräykset on ihan pikkaisen muuttuneet :). IIK, ihan kohta minä olen tällaisissa maisemissa:

 

Luoja mie tulen olemaan siellä täpinöissäni :) Mukavaa tietysti olisi, että  olisimme miehen kanssa ihan vaan kahdestaan matkalla, mutta ei voi nyt mitään. Ehkä se meidän häämatkamme toteutuu vielä joskus. Toivotaan. Tämä passi on nyt voimassa sen 5 vuotta, joten ehkä sinä aikana?

Koko kesä on ollut valmistumisen ja gradun jälkeen jotenkin semmoista lentämistä paikasta toiseen, että vielä sitäkään ei ole oikein tajunnut kunnolla. Oma työttömyyskään ei ole oikein vielä jysähtänyt tajuntaan niin pahasti, kuin kuvittelin. Ehkä se vielä tulee tässä jossain vaiheessa. Itse olin mieheni työttömyysaikana todella paniikissa, koska sitä muuten suht iloisen ihmisen vaipumista synkkyyteen ja pimeyteen oli todella vaikeaa katsella vierestä. Jotenkin pitäisi yrittää pitää oma pää pinnalla ja epätoivo-ajatukset kaukana. Saa nähdä miten kauan jaksan olla sen asian kanssa vahva. Mutta ehkä vielä joskus paistaa aurinko myös sinne minun risukasaani. Toivotaan niin. Sitä ennen nautin muuten auringosta täysillä :)