Nyt se on ohi!

Jeee!

Palautin pari päivää sitten viimeiset esseet, eilen kävin täyttämässä tutkinnonhakulomakkeen ja nyt odottelen viimeisiä merkintöjä rekisteriin, jotta saisin tutkinnon ulos ennen juhannusta!

Gradun tarkastajat arvioi työni eximian arvoiseksi ja meikä täällä virnuilee kuin naantalin aurinko :)

Mie oon kohta maisterisnainen ja NYT SE ON OHI!

Huh

Nyt jännittää niin paljon, että melkeinpä tulee pissit housuun.

Pessimistinä aion tehdä kaikki muut pelin katsojat hulluiksi kommenteillani. Mutta toivotaan parasta.

Ainiin ja se iso G on tarkastuksessa. Vielä 2 esseetä ja se on siinä.

Toivottavasti "se on siinä" myös tänään Leijonilla.

Pitkästä aikaa

En ole käynyt kirjoittamassa mitään pitkään aikaan, koska suoraan sanottuna ei ole ollut mitään uutta kirjoitettavaa. Maaliskuu meni sairastaessa ja osa huhtikuun alkuakin, joten edellinen postaus kävi aivan hyvin jokaiseen päivään.

Nyt elellään jänniä aikoja, gradu on lähdössä ensi viikolla proffalle luettavaksi ja toukokuun alkuun mennessä tarkistettavaksi. Sit pitäisi tehdä vielä 3 esseetä ja se on siinä. Tämä kaikki toivottavasti kesäkuun alkuun mennessä ja meikäläinen voisi juhlia maisterin papereita juhannuksena! Melkein jo hymyilyttää, mutta vielä on tosi paljon tehtävää. Pitäisi nyt saada nuo esseet kirjoitettua samalla draivilla tuon gradun perään, niin ei jäisi tekemättä.

Työnhaku on kans alkanut, viime viikolla pistin ensimmäisiä hakemuksia menemään ja tällä viikolla pitäisi aktivoitua lisää. Mollissa olevien paikkojen lisäksi pitäisi laittaa avoimia hakemuksia menemään ympäri kaupunkia. En tiedä tuleeko tästä mitään ja epätoivo iskee, mutta pakko on yrittää.

Jospa löydänkin itseni kenkämyyjän paikalta :) Olisi ainakin miellyttävä työskentely-ympäristö. Ellei huomioida sitä, että ostaisin itse sieltä vaan koko ajan....

Karhunpoika sairastaa

..häntä hellikäämme.

Ollaan sitten molemmat oltu sairaina maanantaista asti. Kuumetta pukkaa ja miehellä tosi paha yskä ja nuha. Mukavaa on sairastaa yhdessä, niin ei tarvitse yksin kärsiä, mutta on tämä ahdistavaa. Mun oli tarkoitus tällä viikolla keskittyä graduun. Kalenterissa oli vihdoin ihan vapaata ja seminaari lähestyy kovaa vauhtia. No paskat minä ole mitään jaksanut tehdä. Maataan vaan molemmat peiton alla ja katsotaan piirrettyjä :). Ahdistaa ihan kunnolla tuo graduhomman venyminen taas. Mun oli tarkoitus saada tuo jo melkein valmiiksi!! Suoraan sanottuna vituttaa.

Mä en tiedä mitä mä siellä seminaarissa esittelen, kun ei mulla ole mitään kokonaan valmiina? Aaargh. Tarvitsen apua. Viekää tämä tauti pois.

GRADU GRADU GRADU

Vois jopa sanoa, että mulla räjähtää kohta pää.

Toisaalta siitä asiasta vois jopa olla iloinen, että gradutiedostossa on nyt 63 sivua ja niistä sentään vain n. 10 sivua on kaikkea sisällyslähde-sälää. Että onhan tuossa jo tekstiäkin hitto vie!! Ja siellä on jopa melkein valmistakin tekstiä aika paljon, koska mie kirjoitan aika paljon valmiiksi kerralla. Tai siis lähinnä säädän niitä kappaleita ym. aika paljon yksi kerrallaan. 

Mulla oli tarkoitus, että toi ois jotenkin valmis maaliskuussa. Ainakin sellainen ehkä-versio. Melekeinhän tuo meinaa tulla kiire. Mutta MINÄ YRITÄN. Meijän perhe nimittäin kaatuu rahallisesti omaan mahdottomuuteensa, jos mie en tuota tee ja saa rahaa jostain kohta. Mies varmaan heittää mut kohta pihalle, kun vaimo tuottaa vaan miinusta. Ei hjyvä. Pitää varmaan lähteä kohta myymään itseään tai kerjuulle.

muoks. 68 sivua!

Uusi vuosi

Niin se lähti taas uusi vuosi käyntiin ja kohta on tämäkin kuukausi jo puolessa! Mihin hittoon se aika oikein sujahtaa? Meillä meni vuoden vaihtuminen jotenkin tosi nopeasti, anoppiloissa juhlittiin joulua molemmilla puolilla Suomea ja sitten suoraan lomailemaan pohjoiseen. Edellisen kerran olen ollut pitempään ja kunnolla kotona joulukuun puolivälissä. Huh, vähän tuo oli jo ikävä kotiin. Reissu oli kyllä tosi mukava ja joulutkin oli ihan jees, mutta on se koti aina koti. Kissaraukatkin oli 2 viikkoa mummolassa ja ovat olleet ihan jumissa koko päivän. Nyt vasta tuntuvat rauhoittuvan, koti tuntuu varmaan vieraalta.

Viime vuosi tuntui menevän ohi vielä aikaisempaa nopeammin. Alku vuosi meni häiden suunnittelussa ja omien häiden jälkeen tuntui, että häitä kaveripiirissä oli melkeinpä kuukauden välein, muutama vauvakin syntyi :) Kaasoiltuakin tuli taas, siitä on tullut jo melkeinpä joka vuotinen perinne :). Kesä hujahti tänäkin vuonna vapaaehtoishommien merkeissä ja syksyllä vihdoin sain graduakin etenemään pitkästä aikaa. 

Tänä vuonna pitäisi ryhdistäytyä ja tehdä vihdoin tuo gradu. Ja oikeasti tässä ihan parin kuukauden sisällä. Eli ei ole ainakaan vapaa-ajan ongelmia tiedossa. Muutaman viikon päästä vietetään myös miehen ja minun ensimmäistä hääpäivää. Hih, jännittää vähän, että mitä se mies on keksinyt ja onko keksinyt mitään. Sovittiin nimittäin, että tänä vuonna on miehen vuoro järkätä jotain yllätystä ja ensi vuonna minun. Vuorotellen sitten jatketaan hamaan tulevaisuuteen. On mukava ajatus, että aina on toiselle jotain yllätystä vuorossa. Ja nimenomaan niin, että ei mitään lahjoja välttämättä tarvita, vaan aina jotain yhteistä tekemistä, vaikka ihan jotain pientä. Yhteinen aika on kuitenkin se tärkein lahja.

Odotan myös mielenkiinnolla ja innostuksella parin viikon päästä toteutettavaa tyttöjen reissua. Lähdetään opiskelukaverin kanssa viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea toisen opiskelukaverin luo. Mukavaa, että vihdoin saadaan aikaiseksi tuokin reissu toteuttaa. Muuten keväälle ei tuon gradun lisäksi ihmeitä ole luvassa. Yhdistyshommat tulee viemään aikaa ihan älyttömästi ja sitä odotankin ihan mielenkiinnolla. Jänniä aikoja eletään! :)

Työtön opiskelija

Kirjaimellisesti.

Lähetin juuri irtisanomisilmoituksen työnantajalle huomisesta alkaen. Puhuttiin tänään puhelimessa ja tulimme siihen tulokseen, että mun on järkevämpää irtisanoutua kuin roikkua listoilla. Olen siis jo puoli vuotta ollut kotona koulun takia ja vielä pari kuukautta olisi kulunut samalla tavalla. Työnantaja antoi siis ymmärtää, että heidän kannaltaan on helpompaa, jos lähden pois -> jos ei ole aikomusta tulla kohta töihin. JA eivät pysty lupaamaan mulle kunnolla töitä vaikka sinne menisinkin, koska muitakin on töissä ja ei mulle rahallisesti riitä pari päivää kuussa. Ja valmistumiseni ei olisi vaikuttanut palkkaan mitenkään ja tarkoitukseni on saada töitä muualta. Vähän tuo kirpaisi, mutta ymmärrän heidän pointtinsa ja ei tuo kovin edullista olisi ollut mullekaan, koska siinä vaiheessa kun valmistun, olisi tuolla ajatuksella/sopimuksella ollut taloudellisesti järkevämpää olla työttömänä kuin tehdä paria päivää kuussa töitä.

Hassulta se silti tuntuu. 2 vuotta kuitenkin tuolla olin, vaikka viimeiset puoli vuotta olinkin lähinnä kotona. "Mitäs nyt?" -ajatukset risteilevät päässä. Toisaalta nyt pitäisi oikeasti saada tuo gradu valmiiksi ja hakea sitten oikeita töitä jostain. Opiskelukaveri kertoi just avoimesta työpaikasta sen työpaikalla toisella puolella Suomea, mutta sekin ois jo tammikuussa. Hitto.

Onneksi työnantaja lupasi hyvän työtodistuksen ja kertoi heidän olevan työhöni tyytyväisiä. Että ei sentään ihan huonosti mennyt :)

Nyt on sitten tulevaisuus ihan avoin. Vähän pelottaa.

Epätoivo iskee.

Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

Tämä biisi on meikäläiseen kolahtanut ja kovaa. Luukutan sitä kotona yksinäni ihan täysillä. Jostain syystä nämä suomalaiset naisartistit on saanu mut viime aikoina innostumaan musiikista taas pitkästä aikaa. Jenni ja toisaalta myös Johanna Kurkela sytyttää ja biisit on oikeesti hyviä. Pitäis jostain repiä rahat ja käydä ostamassa levyjä. En ole pitkään aikaan musiikkia itselleni ostanut ja nyt tuntuis siltä, että nuo levyt kyllä haluaisin.

Gradu edistyy ja ei edisty. Sain VIHDOIN valmiiksi ne saamarin tilastot. Nyt on jotenkin orpo-olo, kun pitäisi jatkaa tästä eteenpäin ja en tiedä mistä aloittaa. Tekemistä on niin valtavasti ja se tuntuu ihan mursertavalta. Uaaah, mä en saa tuota varmaan ikinä valmiiksi..

Huhhuijaa

Minut yllätettiin tänään todella isosti tarjoamalla isompia ja vastuullisempia hommia. Kyseessä ei siis ole työpaikka, mutta voi jee minkälaiset hommat! Olen nyt vähän hämilläni ja mitään en tod. ole päättänyt tai vastannut ja minä en sitä vielä yksinään päätä, joten voi olla että mua ei siihen haluta, mutta silti!!! Ja tämä on siis ihan hyshys-asiaa, siksi en sano yhtään mitään muuta :)

Mie olen selkeesti ihan hullu :)

Ainiin ja olen taas viettänyt pari päivää maistraatissa. Meni niin hermot tähän lusmuiluun, että pakko kai tässä on jotain saada tuon gradun osalta aikaiseksi. Ärsyttävintä hommaa on taulukoiden pakertaminen excelillä, (ja tuotakaan sanaa en vaan osaa kirjoittaa)  voi jeesus. Osaisin ees käyttää sitä kunnolla, niin ois varmaan helpompaa....mut kassellaan kassellaan. Ehkä tämä tästä. Ainut mitä varmuudella saan aikaiseksi on niskajumit. Mun toinen käsi (se sama edelleen) on kohta taas ihan täysin toimintakunnottomana. Sattuu. Siispä iltaisin nappailen ystäviäni Sirdoja, jotta saisin nukuttua. On se elämä varsinkin tietokoneiden kanssa niin ihanaa.

Kävin kandinohjaajan puheilla ja se houkutteli mua jatko-opiskelijaksi. Työtön tohtori ois kuulemma paljon kivempi kuin työtön maisteri. Ja minä tietysti olen sen verran hullu, että rupesin miettimään asiaa ihan tosissani. Että ei muuta kuin huhhuijaa vaan kaikille! :)

Öh

Olen sitten ollut kirjojen ja koneen syövereissä miljoona tuntia ja en ole vielä itse tekstiä sanaakaan saanut gradu-tiedostoon. Hitto, että menee kauan kaikenlaiseen säätämiseen. Mutta nyt on lähteet, kirjat ym. luetteloitu jopa aakkosittain ja hommailtu artikkeleita/kirjallisuutta ja kirjoitettu ylös, mitä pitää vielä hankkia ym. Käytin myös aikaa tiedoston muokkailuun sillä tavalla, että lähdeluettelo, sisällysluettelo, otsikointi, alaviitteet, tavutus ym. pitäis nyt toimia. Jotain olin sentään jo oppinut edellisiltä kerroilta, koska tuo ei vienyt läheskään niin paljon aikaa ja hermoja kuin aikaisemmin :) Ehkä tuon uurastuksen jälkeen voin kohta ruveta jo jotain virallista paperille kirjoittamaan tai oikeastaan käymään tuota materiaalia läpi ensin. Mutta ei ainakaan pitäis jäädä materiaalista/lähteistä kiinni tämä touhu :) Eri asia on, miten ne tuonne paperille saan väännetyksi järkevään muotoon :) Mutta äkkiä tuo aika hurahtaa päivässä, kun tähän kunnolla uppoaa, se on ainakin varmaa.

Rakensin kissoille työhuoneen sohvalle pesän. Saavat olla lähellä, kun mies on töissä ja minä vaan työhuoneessa kirjakasojen keskellä hengailen. Kissatkin tuntuu olevan ihmeissään tästä uudesta tilanteesta. Käyvät katsomassa työhuoneen ovella, että "miksi sinä siellä olet, tule leikkimään meidän kanssa". Tänään Albus jo nukkui mun kaverina tuossa sohvalla, kun siirsin sen sylistä pois. Karvainen ja lämmin kissapallo vähän vaikeutti kirjoittamista :)

Sen olen jo huomannut, että helposti unohtuu syömiset ym. lepäilyt. Tilasin mieheltä tänään kaupasta semmoista helppoa syötävää (jugurtit, marjapuurot ym.), että tulisi syötyä edes jotain. Saa nähdä miten vammasessa kunnossa sitä on fyysisesti tämän jälkeen. Mulla kun on huono tapa uppoutua johonkin urakkaan täysin ja samalla unohdan kaiken muun normaalin toiminnan, kuten syömisen. Niskatkin on jo nyt ihan järkyttävän jumissa.

Ihanaa oli muuten pälistä eilen pitkästä aikaa ystävän kanssa puhelimessa. Kiitos kun soitit.

Nyt se alkaa

Blogin ulkoasu on nyt muutettu aiheeseen sopivammaksi. Tästä se lähtee, nimittäin projekti nimeltä "gradu valmiiksi".

Kirjastossa olen hengaillut nyt pari päivää, lisää hengailua on kyllä luvassa. Löysin tänään ihan helmen kirjojen joukosta, sellainen kirjanen, jossa on tehty avioehdoista oikeastaan samanlaista tutkimusta, kuin minulla on tarkoitus tehdä täällä omassa maakunnassa. Jeejee, siitä on paljon apua. Ahdistuskin löytyi: perusteos, joka on vuodelta 2002 ja on siis tärkein kirjanen koko alalta tai ainakin tärkeimmän 5 joukossa. Noh, eiköhän siitä ole tulossa uusi painos joulukuussa, mutta en tod. halua odottaa valmistumistani sinne asti, jos kävisi sellainen ihme, että saisin tehtyä tuon ennen sitä!

Yksi asia vaan hirvittää. Avioehtoasioissa tärkein henkilö/tutkija, joka on tehnyt väitöskirjansa avioehdoista ja on oikeastaan ainoita ihmisiä, jotka on avioehdoista säännöllisesti jotain kirjoittanut. Sain siis selville, että väikkäriään varten hän oli käynyt läpi/tutkinut n. 700 avioehtoa...ja tuota paljonkos mulla oli niitä: 1350 kappaletta.

Huhhuh.

Enpä oikein tiedä mitä tuosta ajattelisin, pitäis kysyä ohjaajalta, mutta sitä ei kiinnosta. Ensi maanantaina olisi eka tämän syksyn tapaaminen ja ei kiinnosta mennä sinne pätkääkään. Ääh, ahdistaa taas koko homma sen tyypin kanssa. Muuten olen jo siis vähän innostunut tästä ja kyllä mie sen nyt kirjoitan vaikka väkisin. Materiaali pitäisi käydä läpi, sitä on siis aivan sairaasti ja maistraatissakin pitäisi käydä tarkistelemassa vielä juttuja. Varmaan siis eka kuukausi menee noiden materiaalien ja sopimusten läpi käymiseen ja muokkaamiseen tilastoiksi, prosenteiksi ja käytettäväksi materiaaliksi. Huh.

Tästä se siis alkaa. Tervetuloa seuraamaan projektia, jos sellainen kiinnostaa. Tsemppiä tarvitsen ja otan mielelläni vastaan. Minulle saa myös soitella, mutta anteeksi jo etukäteen, jos kuulostan vain hajamieliseltä :) Olette ihania. Toivottavasti saan juhlia maisterin papereita muutaman kuukauden päästä. Ainakin minä toivon niin.