Tauti osa 2.

Viimeiset kaksi viikkoa voisi tiivistää jotensakin näin:

Mitä uskotte, että tapahtuu, kun yhdistää keuhkoputken tulehduksen, elämäni ensimmäisen korvatulehduksen (!!!!) ja poskiontelotulehduksen? Ei mitään kauhean kivaa.

Siihen soppaan kun lisätään antibiootti 1 (aiheutti rytmihäiriöitä), antibiootti 2 (aiheutti näppylöitä/punaisia pilkkuja naamaan) ja antibiootti 3:sen (joka toistaiseksi ei ole VIELÄ aiheuttanut mitään, katsellaan) ja sitten karmeen kasan suht jytäköitäkin särkylääkkeitä tuon korvan takia, niin meininkiä voi kuvata melkoiseksi.

Pieni toive: olisi mukavaa olla terve taas.

On tässä päivässä jotain mukavaakin. Minusta tulee ihan pian miljoonannen kerran täti, kun ystävä on jo sairaalassa ja vauvaa odotellaan maailmaan. Iik, puhelinta vahtaan höpelönä :).

Veljet ja siskot

Minähän tunnetusti olen ottanut isosiskon roolin jo aikoinaan melkoisen vakavasti ja kaikki isosiskot tietää, että ei se lähde ikinä pois päältä, vaikka se veli olisi jo aikuinen.

Nyt oon viimeiset viikot huoli painanut vähän siskoa taas. Veljellä on menossa isoja elämänmuutoksia, joista se varmaan itsekään ei oikein tiedä vielä, että mitä tekisi. Veli on joutunut miettimään joitakin asioita täysin uusiksi ja se sinänsä on ihan hyvä homma ja tämä sisko täällä tsemppaa kyllä kovasti. Toisaalta siskoa myös vähän pelottaa, että muistaahan veli hoitaa kaikki hommansa kunnolla kaikkea uutta odotellessa, ettei sitten petykään pahasti, jos uudet tuulet ei toteudukaan. Tämä sisko on myös huolissaan siitä, että muistaahan veli pitää huolta myös perheestä ja läheisistä siinä samalla, ettei ne katoa matkalle siinä uusien tuulien mukana. Tämän siskon on toisaalta  hirmu vaikeeta mennä puhumaan sille ihanalle veljelleen, ettei se luule, että mie vaan nalkutan ja yritän pomottaa ja päteä. Tämän isosiskon tarkoitus ei ole tehdä niin, vaikka se veli saattaa niin luulla. Tämä sisko on hirmuisen iloinen omasta rakkaasta veljestään ja karmean ylpeä monesta asiasta, mitä tämä veli on tehnyt ja tulee tekemään. Tämän siskon mielestä veli on ollut urhea ja isompi ihminen monessa asiassa, kuin tämä sisko olisi ikinä pystynyt olemaan. Tämä sisko haluaa olla kannustava ja tsempata myös silloin, vaikka veljestä tuntuisi siltä, että mikään ei onnistu. Tämä sisko toisaalta haluaa muistuttaa myös niistä velvoitteista ja ikävistä asioista. Koska niitäkään ei voi unohtaa. Jos tekisi ne ikävätkin asiat kuntoon, niin sitten voisi nauttia paljon enemmän niistä uusista kivoista asioista, näin tämä sisko ajattelee.

Monen mielestä tämä sisko hössöttää liikaa ja voisi antaa välillä vaan olla. Mutta ei siskona olemista voi lopettaa, koska siskot on tehty sitä varten, että ne pitää huolta ja antaa välillä neuvoja, vaikkei veli niitä haluisi kuullakaan. Kaikesta huolimatta tämä isosisko rakastaa veljeään hirmuisesti joka ikinen päivä.

Tauti

Sehän mun piti sanoa tuosta taudista, että tuli muuten tehtyä taas perinteiset. Sain torstaina varmuuden vuoksi syötäväksi antibiootti-kuurin ja se jäi sitten siihen yhteen pilleriin se kuuri. Torstai-iltana tuli nimittäin semmoinen olo, että juu ei toiste tätä kiitos. Mie olen aika varma siitä, että mulla oli jotain rytmihäiriöitä. En tiedä tietty varmaksi, koska ei oo semmoisia kauheemmin ollu, mutta jestas, että oli huono olo. Ei silleen oksettanu, mutta oli tosi huono olla ja puristi tuosta rinnasta ja tuntui tosi oudolle. Siinä lääkkeen teksteissä luki, että ei suositella semmoisille ihmisille, joilla on jotain sydänjuttuja, koska voi aiheuttaa muutoksia EKG (wtf) -käyrissä tai jossain (jes, huomatkaa suuri asian hallitseminen). Ei muuten oo pitkään aikaan pelottanu niin paljo mennä nukkumaan, ku sillon torstaina, kun ei oikein uskaltanu nukkua, kun ei tienny herääkö enää. Että joo, jäi ottamatta se kuuri.

Nyt sitten toivotaan, että meniskö tämä ohi vai pitääkö lähteä taas kokeilemaan uutta. Nytkin tuo lääke oli joku harvinainen, koska oon niin paljon allerginen, ettei tiedä mitä voin syödä. Jes. Kukkarossa on lista siitä, että mistä lääkkeistä mulle on tullu jotain. On siellä listalla yksi semmoinenkin lääke, mitä olen VOINUT syödä. Harvinaisuus sinänsä, niin oli pakko laittaa ylös :). Mutta joo, oli pelottavaa ja ei tämä sairastaminen kauheen mukavaa ole varsinkaan näiden allergioiden kanssa. Aina saa pelätä, kun pistää lääkettä suuhunsa, että "mitähän tästä nyt sitten tulee". No, maanantaina on pakko raahautua töihin oli kunto mikä hyvänsä. Onneksi kuumetta ei ole enää, tämä yskä / hengitys on vaan aika kamala. Pittää sitten katsella, jos ei rupea ohi menemään, että mitä tehdään, ei tässä keuhkoputken tulehduksen lisäksi mitään keuhkokuumetta enää kaipailla. Toisaalta sitten pääsisi kyllä sairaalaan arpomaan niiden lääkkeiden kanssa.

Kevättä kohti

Olen ollut nyt viikon sairaana kotona kissojen kanssa ja jestas miten tekisi mieli tavata ihmisiä ja lähteä hommiin. Tylsää tämä möllöttäminen pitemmän päälle. Ulkona on ollut vielä niin järkyttävän hyvä ilma, että ihan ärsyttää tämä makaaminen. Sairastaminen tuli muutenkin vähän kökköön vaiheeseen, kun just olin saanut itseäni niskasta kiinni ja aloitettua uutta elämää ja asennetta. Noh, jospa se tästä taas. Pitäkää peukkuja.

Edelliseen postaukseen vastauksena, sain sen työpaikan kesäksi. Ensi viikolla odottelen viestiä siitä, että milloin varsinaisesti aloitan. Odotan kyllä tosi mielenkiinnolla, mutta toisaalta pelottaa myös aika tavalla. Minun pitäisi siellä osata vaikka mitä!

Samalla teen hullua listaa siitä, mitä sitä ennen pitäisi hoitaa kuntoon:

• vaatevarasto -> on pakko käydä jollakin puvustusneuvoja-tyypillä, ei tule muuten mitään. Kaappiin pitäisi saada kasa siistejä vaatteita, jotka ovat mukavia päällä, mutta tosi siistejä ja asiallisia ja vielä KESÄKSI. Minä kun tunnetusti rakastan kesän kuumuutta, not.
• Uudet kengät (voi harmi mikä tehtävä)
• Uusi laukku, siihen on mahduttava läppäri ja sen on oltava siisti, mutta kiva (ainiin, pitäiskö mulla olla se läppärikin?)
• Uusi auto, meille pitäisi siis hommata toinen auto miehelle, se voi olla mallia romu, kunhan se kulkee kesän
• Kampaajalle pitää varata aika ennen töiden aloitusta
• Pitäis varmaan keritä katsoa noita asioita läpi ja valmistautua siihen hommaan jotenkin

Että joo. Mun eka palkka (enkä muuten ees tiijä saanko minkälaista palkkaa, ihan sama suoraan sanottuna) meni sitten varmaan jo siinä ja enemmänkin. Ja kesältä piti saada jotain säästöön? Ai miten? Ja opintolainaakin suunnittelin maksavani vähän pois. Huh. Nyt sitten toivotaan, että mie pärjään tuolla jotenkin ja tekisin hyvän vaikutuksen ja ehkä saisin sitä kautta töitä myös syksyksi edes jostain?!!!

Ainiin ja auto on ainakin TOISTAISEKSI toiminut. Sais luvan lopettaa ne teini-iän kiukkuilut ja kasvaa aikuiseksi ja toimia. Sitä minä ihan pienesti vain toivon.

Ja sit jännitetään kauheesti, että milloin ihanalle ystävälle syntyy vaavi. Täti on täällä täpinöissä :). Semmoista kevättä minulla. Ainiin ja kohta alkaa taas kauhee stressaaminen noista saamarin pihahommista. Voi ei.