Voi hyvää päivää

Tämä se tästä vielä puuttuikin

Kanttorilta tuli tänään sähköposti: "Niin olikos se teidän vihkiminen 31.12.09?"

Ööh.....EI???

Millainen urvelo pitää olla? Onko SEURAKUNNALLA päivämäärä oikein? Joulu aloitetaan puhelulla kirkkoherranvirastoon huomenna. Toivottavasti ei ole joulu sitten samaten pilalla.

Voi hyvää päivää.

Vauva on pipi

Albus on sairas. Koska se ei tykkää jäädä yksin ja mies on töissä, istun koko päivän kodinhoitohuoneen lattialla lukkojen takana molempien kissojen kanssa, jotta voin vahtia tuota toista. Ja nämä veljekset ei luonnollisesti suostu olemaan erossa toisistaan, joten toinenkin on lukittu tänne. Mukana on läppäri ja villasukka-tekele. Mukava päivä tiedossa...

Oli ihan lievästi hellyttävää, kun eilen Albus nukkui ihan väsähtäneenä koko illan niin Severus tuli sen viereen hirmu varovasti nukkumaan ja laittoi toisen tassunsa Albuksen kaulalle. Meinasi ihan pieni itku päästä.

Albus ja Severus

Kissavauvat pitävät kiireisenä. Appivanhemmatkin olivat kylässä, joten siksi on hiljaista ollut. Saatiin makuuhuone tapetoitua ja pirun hieno tuli :) Vielä ois vierashuone jäljellä, mutta sen kerkee tässä joskus. Menee varmaan kevään puolelle.

Tänään käytiin molempien vanhempien kanssa kuuntelemassa kuulutukset. Nyt ois sitten kirkossa tämä asia kuulutettu, niin ei kai se auta...

Tässä kuvamaistiasia :)

Makuuhuoneessa yksi seinä näyttää siis tältä (sängyn päädyssä siis) ja muut ovat semmoisia helmiäisen vaaleita. Itse tykkään aika paljon :)

Aargh

Istumajärjestys.

Tarvitseeko enempää sanoa? *repii hiuksia päästään*

Juma

Perkele. Sain lainopin analyysiseminaarista ja vaivalla vääntämästäni esseestä arvosanaksi 5/5!! Ja olin ihan paniikissa kirjoittaessani sitä, kun en ollut kirjoittanut oikeudellista tekstiä varmaan vuoteen.

Nyt olen todella hämmentynyt..

Karvavauvat

Iih, kävin tänään kattomassa karvavauvoja. Saadaan ne kotiin itsenäisyyspäivän jälkeen!! Ihan huippusöpöjä olivat.

Niiden tämän hetkinen äiti sanoi, että Severusta (eli mustaa) oli kuulemma moni kyselly ja oisivat melkein väkisin sen halunnu ottaa."Oletko ihan varma, että ne haluaa tämän mustan", mutta hähää me kerittiin varata ensin!!! Ja Albus (eli harmaa) oli huippu ihana. Se oli ainut pitkäkarvainen ja näytti semmoselta röllipeikolta koko ajan karvat sojottaen sinne tänne :) Ihan mahtavia. Albus nukahti mun syliin tassut kattoa kohti ihan velttona ja Severus tunki nenäänsä mun nenään, kun otin sen syliin. Voi, olen niin rakastunut mun karvalapsiin.

Kävin myös ompelijalla. Sain kankaat sinne annettua ja homma lähtee etenemään. Parin viikon päästä on jo eka sovitus. Jännittää ihan turkasesti, että tuleeko siitä nyt semmoinen, kun on haaveillut, mutta uskon että jotain siitä tulee :) Ihanaa on se, että ompelija on projektista samalla tavalla innoissaan kuin minäkin, joten se piristää paljon.

Semmoista täällä. Lopuksi pienet maistiaiset meijän vauvoista, kuvat on aika kamalia, koska ne riiviöt ei suostunu olemaan paikallaan, jotta ois saanu kunnon kuvia.

Tästä se alkaa

Tänään alkaa virallisesti kaksipäiväinen muutto. Huomenna asustelemme jo omassa kodissa, hihhii.

Ja ompelijani on enkeli!! Soitti aamulla kertoakseen, että kauan etsimäni pitsit on löytyny, maksaa pirusti, mutta silti hirveen paljon vähemmän kuin kaupasta, tukkuun lähti tilaus. Muualta Suomesta niitä ei kuulemma saa, että kenellä on vaativa puku tulossa häh? :)

Mutta ensi viikolla menen otattamaan mitat, piirretään puku valmiiksi ja tadaa, ompelu voi alkaa!! Ihan mahtavaa, pikkuisen helpottaa tuota stressiä, kun on tammikuulle tulossa jotain edes päälle, ettei tarvi alasti kirmata :)

Piti tulla vaan tiedottamaan tilanne. Nyt pakkaamaan loput kamat, että on mitä kantaa iltapäivällä. HIRVEESTI ois vielä pakattavaa, vaikka joka paikka on täynnä täysiä laatikoita. Voi jeesus tätä tavaran määrää. Mielenkiintoista on myös se, että mulla ei ole siellä mihin pistää näitä tavaroita (kirjahylly, työpöytä ym. puuttuu), joten laatikko-elämää on luvassa, jos ei löydy rahaa huonekalukauppaan. Öh.

R.I.P

Vuosi sitten 23. lokakuuta oli yksi kamalimmista päivistä minun siihen astisessa elämässäni. Äitini soitti silloin aamulla kertoakseen, että rakas serkkuni oli kuollut aikaisin aamulla autokolarissa. Muistan sen vieläkin elävästi, olin anoppilassa Kauhajoella ihan yksin ja heräsin aamulla siihen puheluun.

Koin silloin hirveää syyllisyyttä siitä, että ennen serkun kuolemaa olin nähnyt häntä viimeksi yli puoli vuotta sitten. Vuosi on sen verran parantanut haavoja, että tiedän sen olevan vain surullinen totuus, mutta ihmisiä kaipaa eniten silloin, kun he ovat jo poissa luotamme.

Muistan sinua tänään rakas serkkuni. Muistan sinua jokainen päivä. Meillä kaikilla on sinua hirmuinen ikävä.

Valmistuu?? Ei.

Arvatkaas kuka muuten väsäsi tänään esseetä 6 tuntia!! Piru, että olen ylpee itestäni. Valmista tekstiä on siis 1,5 sivua..(huokaus) ja muuten tekstiä on 5-6 (kirjasta kirjoitettua, pitää vielä muokkailla ja tunkea omaa höttöä sekaan + lukea noita muitankin lähteitä, mut kun tuo p&c pitäis palauttaa, niin selasin sen läpi ja kirjoitin kaiken mikä tuntui semmoselta, että voi palauttaa sen huomenna) EHKÄ SE JOPA VALMISTUU AJOISSA. Tai sitten ei.

Saatiin laatikoita(pahvi) kaverilta lainaan, onneksi. Kirjahylly on puoliväliin tyhjenetty ja mulla on jo 5 pahvilaatikkoa täynnä. Että joo, meijän laatikot ei ihan riittäny. Mutta nyt on pirusti laatikoita, siihen puuhaan lähden nyt. Harmittaa, kun tulee tuo Kuopion reissu väliin typerästi, niin jää tuo essee kesken nyt, kun ois intoa tehdä sitä. Meininkinä on siis: päivisin esseetä, illalla pakkausta.

Mutta jospa se tästä.

Mies on paras

Piti tulla tänne kirjoittamaan välillä hyviäkin juttuja, ettei mene aina vaan miehen haukkumiseksi. Se mussukka nimittäin teki mulle eilen ruokaa kymmeneltä illalla, kun mulla oli nälkä. Ja sitten yöllä peitto oli ihan viturallaan ja se heräsi kesken unien laittamaan sen mulle kohdalleen. On se rakas mussu pupunen. Enkä minä sitä ole ansainnut mitenkään.

Trallalaa

Kutsut lähti postiin eilen...JÄNSKÄTTÄÄ! Meneekö oikeille ihmisille, onko edes oikeat osoitteet, nimet..ja mitä ihmiset on niistä mieltä?!?

ja miksi ei voi jo taudit ja muut vaivat mennä pois...haluan olla terve taas, saankosaankosaanko??

Elämä on möllötystä.

Muruja.

Meillä on kivaa :D Ajattelin vaan ilmoittaa, kun on niin masentavia viestejä :)

Järjettömän kipeä olen koko ajan, se ei ole kivaa. Mutta miehen kanssa on mukavaa :)

Jahas

Pitäis näköjään vituttaa useamminkin. Kävin sitten lenkillä. Ja jopa juoksin..huhhuh.

Vituttaa.

Miehet on tyhmiä ja ääliöitä ja paskoja.

Onko se nyt niin järjettömän vaikeeta ilmoittaa, jos töissä menee myöhempään? Kyllähän minä toki helvetin mielelläni istun autossa työpaikan ulkopuolella keskellä ei mitään sen 40 minuuttia ja odottelen milloin herraa sattuis huvittamaan tulla kotia.

Jos ollaan lähdössä ulos, niin miksi vitussa ei sitten lähdetä? Jos minä sanon vastauksena kysymykseen, että "sun pitää syödä ensin" niin tarkoittaako se teidän mielestä mitä? a) syö ensin ja lähdetään sitten b) me ei vittu lähdetä mihinkään. Kumpaakohan se tarkoittaa?? Mielestäni se tarkoittaa, että olen lähdössä. No sitten kun minä noin sanon ja odotan, että syökö se ja lähdetäänkö me vai ei, niin mitä tekee mies? Se keittää itselleen kahvia ja menee istumaan koneelle ja se siitä. Sitten kun minä pistän silmät kiinni ja nukahdan odotellessani, että milloin lähdetään, niin menee tunti ja kun kysyn, että eikö me lähdetty, niin vastaus on "no kun sinä nukuit, niin ei me sitten mihinkään menty" ja hirveetä murjottamista.

Voi perkele.

Ja nyt kun minä vieläkin oisin menossa ja ulkona ei ois kauheen pimeetä, niin mitä tekee mies? Se rupeaa pesemään vaatteita. Aha.

Onko oikeesti niin, että mitä tahansa, siis IHAN MITÄ TAHANSA on miellyttävämpää tehdä, kuin olla kahdestaan ja tehdä jotain kivaa yhdessä??????? MIKSI se on niin saatanan vaikeeta tehdä jotain yhdessä? Onko se tämmöistä sitten aina vai häh? Tuommosen kanssako mun pitää aina olla vai?

Ihan vähän ottaa päähän. Ei mulla sitten muuta.

p.s. ja ostin tänään hääpuku-kankaan. Onko mies kysyny siitäkään mitään? No eihän se ole. Vittu sitä ei taas kiinnosta yhtään mikään meikäläisessä. Kohta lähden helvettiin, kun ei sitäkään varmaan huomattaisi, kun vasta ens vuonna.

Arvatkaapa mitä ystäväiseni?

Me ostettiin talo. Ihan oikeasti.

Siellä on vierashuone, kun joskus saadaan rahaa ja ostetaan sänky sinne, niin meille saa tulla kylään :)

Vauvat tilauksessa

Meille tulee vauvoja marraskuussa. Ne ovat varmasti söpöjä ja ehdottomasti karvaisia. Jos siis kaikki menee hyvin, niin kissavauvoja odotellaan :D Iiiiks :) Annoin siis miehelle periksi..mutta en enää keksinyt kunnon syytä sille, miksi niitä ei voisi meille tulla. Siispä vauvoja meille kiitos :D

Päässä surisee

Ollaan molemmat nyt eilisestä asti oltu tosi hämmentyneitä. Mies sai siis töitä, vakipaikan ja myö ei oikein tiedetä mitä ajatella siitä :D Hassu meininki..:)

HUIHUI

Nyt jännitetään. Mies oli tänään työhaastattelussa ja tulokset tulee viimeistään ensi viikolla. Kyseessä ois vakituinen paikka, joten meikä hyppii seinille. Yritän olla innostumatta, koska sitten kuitenkin vaan joutuu pettymään. Mutta on tosi jännää!

Kävin myös tänään ekaa kertaa elämässäni manikyyrissä. Jep, ei ois ollu rahaa, mutta samalla tuli vahingossa nähtyä "ups" häiden meikkaaja/kampaaja, josta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään ja meinasin jo kiipeillä sen takia seinillä, jos ei vaikka tulekaan. MUTTA, muisti minut ja meidän pirskeetkin ja tulossa on. Joten iiiiiiisooooo huokaus ja helpotus. Ja kynnetkin on pitkästä aikaa nätit siinä samalla :D

Mutta jestas että jännittää. Tästä riippuu nyt niin paljon. Jos töitä ei tule, niin työttömyys odottaa, auto lähtee myyntiin ja häätkin saattaa peruuntua, kun ei ole rahaa. Jos töitä tulee niin pirskeet on, auto saattaa silti lähteä myyntiin ja mehän astellaan pankkiin saman tien. Yksi koti meille kiitos.

JÄNNITTÄÄ!!!

Tämmöistä tänään..

Nyt on gradu tarkastettu.

Harmi vaan, ettei ollu oma.

Toiveet toteen.

Rakkaan ystävän toivomuksesta.

Olen monta kertaa tämän avannut ja meinannut jotain kirjoittaa, mutta aina on sensuuri iskenyt, enkä ole mitään julkaissut. Mikäs tässä, mies meni töihin maanantaina ja selkeästi on piristynyt. Tänäkin aamuna hihitettiin puoli tuntia sängyssä, kun se tuli mua herättämään ja pelleili ihan älyttömiä. Tuli vaan hyvä mieli, kun en ole sitä moneen kuukauteen noin iloisena nähnyt.

Äsken lähti armaat kaasoset koteihinsa. Oli tosi mukavaa, kun sai pitkästä aikaa höpistä ja hekin ovat nyt ajantasalla nykyisestä tilanteesta suurien pirskeiden osalta. Ja letut oli hyviä, vaikka näin itse sanonkin :D

Mies on siis tämän yön töissä, joten itsekseni täällä istun. Menee varmaan aamuun, kun taas unta saan. Olen tosi huono nukahtamaan yksin, vaikka mielelläni nukunkin niin että on tilaa ympärillä. Mutta aivan parhaita on ne aamut, kun herää siihen, että mies tulee viereen nukkumaan.

Rokkijärjestelyt on alkanu taas heinäkuuta kohti oikein kunnolla ja kohta siihen olen taas ihan uponnut. Gradu-asiat kummittelee jo pikkuhiljaa tuolla takaraivossa, kunhan sais noita hääasioita paremmalle tolalle, niin vois niitä kummittelujakin ruveta kuuntelemaan. Toistaiseksi niistä tulee vielä vaan huono mieli. Onneksi on myös päässyt pari kertaa purkamaan mieltään ihan ulkopuoliselle. Ennen juhannusta menen taas ja jospa se siitä pikkuhiljaa. Hyvä kun tuli mentyä. Juhannuksesta tuli muuten mieleen, että mies on töissä, joten pitäis muistaa käydä lainaamassa kirjastosta jotain kivoja kirjoja, että ois tekemistä. Istun siis iloisesti yksin kotona. Nooh, onpahan rauhallista.

Semmoista tänne. Ei siis ihmeitä :) Miestä on ikävä.

Kiitos.

Rakasrakasrakas ystäväni oli luonani yökylässä ja olipas muuten hauskaa!! Kiitos sinulle muruseni ihan älyttömästi siitä, että VIHDOIN saimme aikaiseksi ja pääsit paikalle. Enpä muista milloin viimeksi olisin näin paljon nauranut saman vuorokauden aikana ja oli tosi hauska muistella kaikkea sitä älytöntä, mitä on joskus nuoruudessa toilailtu. Oli myös hienoa kuulla, että sinun elämäsi on nyt järjestyksessä ja miehenkin näin vihdoin :D Olen tosi onnellinen sinun puolestasi ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja miksi ei menisi.
Tule taas käymään, kun pystyt. Höpötetään taas naapurien kiusaksi koko yö :D Olet minulle rakas.

Joopajoo.

Tiinalta pöllittyä..

Vastaa vain yhdellä sanalla:

1. Missä on kännykkäsi? Pöydällä.
2. Missä on puolisosi? Pelaamassa (aina).
3. Hiusten värisi? Ruskea.
4. Äitisi? Hössö.
5. Isäsi? Hassu.
6. Suosikkiesineesi? Kirja (joku muu kuin tentti-sellainen).
7. Viimeöinen unesi? En muista, edellisenä yönä näin unta vampyyreistä ja mun piti niitä tappaa ja olin ihan paniikissa..
8. Unelmasi/päämääräsi? Onnellisuus.
9. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa.
10. Pelkosi? Saamattomuus.
12. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Töissä.
13.Missä olit eilen illalla? Kotona. Luin tenttiin.
14. Mitä et ole? Rauhallinen.
15. Tavara, joka on toivelistallasi? Sohva.
16. Missä kasvoit? Lieksassa.
17. Mitä teit viimeksi? Soitin (huilua).
18. Mitä on ylläsi? Farkut.
19. Televisiosi? Philips.
20. Lemmikkisi? Olisipa.
21. Tietokoneesi? Rämppä.
22. Mielialasi? Väsynyt.
23. Ikävöitkö jotain? Lomaa.
24. Autosi? BMW
25. Mitä sinulla ei ole ylläsi? Takkia.
26. Suosikkikauppasi? S-market.
27. Kesäsi? Kiireinen.
28. Rakastatko ketään? Pupua.
29. Suosikkivärisi? Sininen.
30. Milloin nauroit viimeksi? Tänään.
31. Milloin itkit viimeksi? Yöllä.

Elämää suuremmat pelit..

Silläkin uhalla, että blogista meinaa tulla pelkkä kiroilu-paikka sanon, että "voi paska".

Lätkä on mulle vähän liian tärkeetä näköjään. Itkuhan tässä tuli, eikä voi yhtään mitään. Mutta ens helmikuussa otetaan sitten takasin oikein kunnolla. Jospa siihen mennessä ois virheistä opittu jotain.

Itkettää myös se, että perjantain tenttiin ois vielä 1000 sivua lukematta..voi jeesus tätä meininkiä. Miksi oi miksi olen näin laiska ja saamaton?

Häiden osalta ei mitään uutta. Karsittiin vieraslistaa, kun huomattiin, että miehen 2 tätiä oli unohtunu listalta, joten piti vähän heitellä aveceja helkkariin..ens viikolla mennään anoppilaan ja katotaan mitä mieltä anoppi on listasta. Tämän kuun lopussa onkin vuorossa molempien vanhempien kanssa kokous anoppilassa, saadaan raha-asiat kuntoon.
Ja ensi viikolla olen menossa sovittelemaan pukuja Helsinkiin. Kaaso ei päässytkään mukaan, mikä vähän harmittaa, mutta onneksi ystäviä löytyy muitakin paikkaamaan tilannetta ja apua antamaan. Kiitos siitä.

Nyt pitää mennä painamaan pää tyynyyn, kun vituttaa tuo peli vielä niin paljon. Jospa tuolta mieheltä sais oikein kunnon halin.

Ilmeisesti avautumiseni auttoi.

Mies sai tänään töitä.

Mikä saatana siinä on, että ei tuo mies kelpaa töihin vaikka kuinka haluis?!?! Suoraan sanottuna mikä VITTUPERKELE siinä on, että kaikki myöhemmin valmistuneetkin otetaan töihin ja haastatteluihin ja vaikka kuinka kävis kysymässä pomoilta, että onko jotain vai eikö oo ja missä ois ja millon ois ja suurin piirtein matelee siellä, niin ne ei voi edes KERTOA niistä paikoista?!?

Sanosivat nyt SUORAAN, jos eivät ikinä aio ottaa töihin niin voitas lähteä täältä jonnekin HEVON PERSEESEEN eikä tarviis enää ikinä pyllistääkään tänne päin.

NYT MUUTEN IHAN PIKKASEN ÄRSYTTÄÄ.

Ei mulla muuta.

Hihitystä

Repäistiin oman rakkaani kanssa tänään oikein kunnolla ja käytiin sormus-ostoksilla. Ensimmäisen kerran tosiaan sormuksia kokeiltiin tammikuun lopulla Espoossa ja silloin myyjä oli aivan kamala. Ei sanonut koko aikana yhtään mitään, ojenteli vaan sormuksia!!! Tuli ihan pikkasen vaivautunut olo siellä..varsinkin kun elämäni ensimmäistä kertaa menin liikkeeseen sanoen "vihkisormuksia katseltaisiin" vähän ujona, niin vastauksena oli vaan tyhjä katse ja hiljaisuus! Hurraa Etelä-Suomi...

No eipä sen jälkeen pitkään aikaan tehny mieli katsella yhtään mitään..nyt sitten huomisten messujen takia kaupoissa on alet meneillään, joten sain höynäytettyä puoliskonkin mukaan. Ja TADAA, meikä osti sormuksen!!! Tai siis en ostanut vielä vaan tilasin...nyt on sitten vähän semmoinen hömelö olo, että ihanko totta se näin helposti kävi ja onkohan se nyt sitten yhtään hyvä..mutta sellainen se oli mitä olen oikeastaan aina katsellut ja vaikka hintaa on, niin on se kuitenkin laadukas ja pitäisi kestää loppu elämän. Eli timankeja sain!! Äitille piti heti soittaa, ja se vaan totesi, että "höööh, ei mullakaan ole timatteja" :D:D Mutta mulleppa tulee! :) Ja olihan se vähän kallis, mutta budjetissa pysyttiin. Ja intona täällä olen :D Yritin etsiskellä kuvaa netistä, ja jos muistan mallinron oikein niin tällainen on tulossa:

ihanuus..

Elämä on hullua :)

Ainiin, näen muuten nykyään melkein joka yö jotain unta häistä..yleensä olen nähnyt sellaista unta, missä menen naimisiin, muttei ole hajuakaan että kenen kanssa..Ja monta yötä olen nähnyt unia ex-poikaystävistä..kahjoa :D
Viime yönä näin sitten sellaista unta, että tein matikan laskuja alttarilla ennen vihkimistä kun odottelin juhlan alkamista..ja sitten lopulta kun piti lähteä eteiseen odottelemaan vihkimisen alkua, niin kaasoni ei päässytkään mun avuksi ja sitten eräs toinen ystäväni tuli mukaan ja lopulta seisottiin siellä eteisessä oven takana ja hevi-biisit pauhasi (meillä oli monta hevi-kappaletta häämarsseina) ja mietittiin siellä, että minkä biisin aikana hänen oli tarkoitus mennä sisälle ja milloin minun ja lopulta minä jäin sinne ihan yksin ja arvuuttelin, että milloinkohan mun pitäis mennä ja laahuskin oli päin helvettiä ja lopulta en saanut ovia auki...että justjust, tosi tervettä meininkiä :) :)

..

Helvetti..

Ystävilleni..

Ajattelin tulla sanomaan, että olette rakkaat ystäväni aivan ihania ja en KOSKAAN voisi kuvitella elämääni ilman teitä. Pelastatte päiväni joka hetki pelkällä olemassa olollanne ja iloitsen suunnattomasti, että saan tuntea teidänlaisianne ihmisiä. Kiitos siis siitä, että saan olla ystävänne ja toivottavasti edes joskus voin auttaa teitä yhtä paljon kuin te minua.

Kiitos kaikista nauruista ja mukavista hetkistä, kiitos myös kaikista itkuista ja suruista. Kiitos siitä, että minulla on aina joku jolle soittaa, kun on vaikeaa ja kiitos siitä, että yleensä te kaikki olette valmiita kuuntelemaan huoliani tai ajatuksiani ajasta ja paikasta riippumatta.

Kiitos tuesta ja ymmärryksestä, kiitos myös järkevistä ajatuksista ja siitä, että saatte minut joskus järkiini, jos hourailen jossain ihan muualla.

Anteeksi, että en aina ole paikalla tai ymmärrä tai kuuntele teitä kunnolla. Pyydän kärsivällisyyttä ja toivon, että sanotte minulle suoraan, jos olen teitä joskus loukannut tai en ole tarpeeksi tukena.

Tiedän, että tänään ei ole ystävänpäivä, mutta teki vaan mieli tulla kertomaan tämä teille. Anteeksi, etten muista sanoa näitä asioita tarpeeksi usein ja silloin kun olisi aihetta.

Olette minulle tärkeitä.

Hengitys helpottuu..

Hahaa!

Hääjärjestelyt etenee! Bändihän meillä siis on jo (onneksionneksi!), mutta muu onkin ollut sitten ihan levällään. No viikonloppuna tuli tarjous sieltä paremmasta juhlapaikasta joka olikin varsin hyvä! Eli hintoja olivat laskeneet ja tulleet vastaan ja oikeasti rupesi vaikuttamaan ihan hyvältä. Mennään sinne ehkä käymään tässä joku päivä lähiaikoina porukoiden kanssa..ja tänään eräs harrastelijavalokuvaaja otti yhteyttä ihan itse ja tarjosi meille kuvausta! Hehee, lupasi lähetellä vähän kuviaan näytille, joten ehkä sekin murheen aihe etenee..toivotaan.

Jospa tässä kohta voisi jo hengittää vähän vapaammin :)

Avautumista.

Varoitus: tulossa hömpötystä ja avautumista ja stressiä. Jos ei sitä pää kestä, älä lue :)

MIKSI ihmisen pitää mennä naimisiin? No tietenkin siksi, että toista rakastaa hirrrrrmusti ja haluaa oikeasti olla sen ihmisen kanssa ainaainaaina, ja koska lukee lakijuttuja ja on muutenkin vanhanaikainen ihminen niin muut ajatukset ei sitten tule kysymykseenkään.

Noniiin...MIKSI ihmisen pitää järjestää häät? No eihän niitä olekaan pakko järjestää, mutta koska olisi mukava juhlia tätä iloista asiaa kaikkien tärkeimpien ihmisten kanssa oikein kunnolla eli siksi ne järjestetään.

MIKSI ihmisen pitää sitten järjestää häät niin helkkarin isolle porukalle, että pitää mennä jonnekin hevonkuuseen juhlimaan ja ei osaa ikinä päättää että kumpi paikka ois parempi ja oisko sittenkään ja MIKSI toiset ihmiset pitää ottaa huomioon niin paljon, miksi ei vain voi tehdä ja mennä just niin kuin MEISTÄ tuntuu hyvältä. Tuo minua niin paljon parempi puolisko osaa ottaa rennosti ja sanoo, että "ihan sama, jos ei ihmisiä kiinnosta tulla niin olkoon tulematta, meidän juhlat" ja periaatteessa oikeessa on, mutta silti minä muitakin mietin...tyhmä kun olen. SIIIIISPÄ en osaa valita upean ja mahtavan paikan sekä järkevämmän ja halvemman paikan välillä. Mennäkkö naimisiin siellä, mikä vähän värisyttää ja on AIVAN mielettömän kaunis paikka ja juuri semmoinen mitä ollaan haaveiltu vai siellä joka on ihan jees paikka, jossa on halvempi ruoka ja muutenkin halvempaa vieraidenkin kannalta mutta joka on sitten kauempana ja sinne on vaikeampi päästä.

MINÄ EN TIEDÄ.

Hirviö-morsian kohtaus lähestyy:):) Ja tietysti jään miettimään tämmösiä asioita silloin, kun huomenna ois tentti ja pitäis ajatukset keskittyä toimintolaskennan syövereihin..(tähän voi tietty sanoa, että osaako rakas tiipiseni kertoa mitä on toimintolaskenta ihan silleen vaan yhdellä lauseella?)

Eilen illalla sain taas ahdistuskohtauksen ja miehellä meinas mennä hermo, kun se halus vaan nukkua..eikä vastailla minun kysymyksiini elämän tarkoituksesta. Jepjep. Ehkä siis ihan hyvä, että mennään huomenna kotiin niin voin purkaa tätä äidin kanssa. Äitini voi koota näistä aatuksistani jotain järkevää. Toivottavasti.

Mutta nyt lähden suihkuun..sitten seuraamaan torstain hääohjelma-putkea..jepjep, elämää mulla on:)

p.s. viimeinen antibioottikuuripäivä tänään..saa nähdä mitä viikonlopusta seuraa. Jännityksellä odotan mätänenkö kokonaan pois maan päältä vai lähteekö vain hampaat irti..

Piru keksi hampaat

Minä yksinkertaisesti vihaan omia hampaitani. Niistä ei ole ollut minulle elämässäni mitään muuta kuin harmia! En vaan voi ymmärtää miten tämä kaikki pitää tapahtua AINA minulle. Ymmärränhän minä sen, että jos elämässä sattuu ja tapahtuu jotain kivaa niin jotain paskaakin pitää tulla tilalle, mutta HEI PLIIIIIS, miksi aina minä?

Eli: minähän kävin teettämässä ruuvin suuhuni. Leikkaus meni hiton hyvin, uusi hammas ois pitäny laittaa toukokuussa ruuvin päälle ja IKINÄ en ole ollut niin hyvissä käsissä kuin kummisetäni luona joka hoiti miut tosi hyvin ja ei ole ikinä koskenut niin vähän (lue: ei yhtään) hammaslääkärissä kuin tuolloin! JA minua porattiin luuhun, laitettiin ruuvi, ommeltiin ymymym. Kyllä kunnollisen hammaslääkärin näköjään tunnistaa.

NOH, tämähän ois ollu liian hyvää ollakseen totta. Niinpä nyt, kun olin lopettanut hevoselle tarkoitetun antibioottikuurin jo pari viikkoa sitten, kipulääkkeitä en ollut syönyt puoleentoista viikkoon enää ja elämä näytti jo hyvältä, suunnittelin pääseväni syömään myös toisella puolella suutani ensi kesänä! No eihän se niin voi mennä.

Huomasin pari päivää sitten, että ruuvin ympärillä näytti olevan turvotusta ja niin kuin olisi nestettäkin. Soitin tänään epävarmana YTHS:lle ja kysyin tarviiko tulla, hoitaja sanoi, että "tule heti". Sielläpä selvisi, että koko paska mäti ja se ruuvi ei ollu luutunu lainkaan, vaikka semmosta ei kuulemma ikinä tapahdu (no minullepa tapahtuu, tietysti). Eikun hammaslääkärin yksityisvastaanotolle (kun se ei ollu tänään meitä opiskelijoita kiusaamassa) ja kiskottiin sitten koko ruuvi helvettiin.

Nyt sitten syön taas hevos-kuuria antibioottia (lääkärin sanoin:"hiivatulehdusta odotellessa") ja puoli vuotta pitää tuota parannella ennen kuin voi miettiä että "laitetaanko siihen taas sitä hammasta vai mitä tehdään". Että VOI PERKELE.

Älyttömintä on, että ei muuten taaskaan tämä täkäläinen lekuri odotellut puudutuksia, leuka puutui sitten kun lähdin lekurilta ja siihen mennessä ruuvi oli tongilla jo kiskottu ulos. JA puudutuspiikkien laittaminen koski enemmän, kuin kummisetäni suorittama koko HAMMASIMPLANTIN laittaminen ja luun poraaminen ja ties mikä. Että joopajoo. Rakas puoliskoni sai ihan hirveen raivarin ja piti pidätellä, ettei se mennyt vetämään sitä lekuria turpaan..

Koko episodissa iloisinta oli se, että ruuvin laittoi onneksi kummisetäni hintaan 0 euroa, sitten muuten olisi vitutus ollut jossain sfääreissä, jos olisin maksanut siitä oikean hinnan eli yli 1000 euroa.

Mitä tästä opimme? Älä koskaan kuvittele, että elämässä olisi kaikki hyvin. Ei ole ikinä. Mutta minä vaan en jaksa tätä, en jaksa.

Olen ihan varma....

...että ihmiset ovat ihan hulluja. Tämä päivä jotenkin varmisti teoriani täydellisesti.

Hermot menee ja järki lähtee.

Kertokaapas te viisaat ja ah niin ihanaiset ystäväni että MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEKISIN.

Tilanne:

Miehellä ei töitä, rahaa tulee vähän. Valtio on kitsas. Ei hajuakaan mistä töitä sais. Ei viitsitä muuttaa Helsinkiin ainakaan ihan vielä.

Minulla osa-aikatyö josta tulee mahtavaa työkokemusta, mutta toooosi huonosti rahaa. Menenkö siis ja etsin itselleni uuden työn kesäksi josta saisin enemmän rahaa ja elämä helpottaisi? Joka tapauksessa aion jättää työni ehkä ensi syksynä, jotta OIKEASTI saisin sen gradun joskus valmiiksi. PAITSI jos ne antaa mun olla töistä poissa pari kuukautta ihan pokkana tekemässä gradua ja voin sitten tulla takasin. JA pitäis selvittää, että voiko ne palkata mut vaativampiin tehtäviin sitten kun olen valmistunut? VAI heitetäänkö mut automaattisesti pihalle, joten silloin syksyllä lopettaminen olisi ihan järkevää, koska joka tapauksessa lennän pihalle. No eikö silloin kannattaisi lopettaa työt JO kesäksi ja hommata kesäkuukausille parempi palkkainen homma???
Varsinkin jos tulee ne saamarin pirskeet joihin uppoaa miljoona.

Että ei vissiin mene hermo ja naksahda aivot tätä miettiessä. TOISAALTA jos jäisin tuonne kesäksi niin saisin muutaman viikon jopa pitää LOMAA, kun toiset tekis mun työt..jolloin käytännössä myös itse olisin vapaaehtoisena heilumassa siellä sun täällä, mutta kuitenkin. MUTTA, en tule saamaan opintotukea kesän ajaksi, joten rahat on silloin ihan älyttömän tiukilla. MUTTA jos rakas armaani saa töitä niin sitten saan tehdä ihan mitä huvittaa. Mutta voinko odotella? No en voi, kun kesätyöt menee jo..

En tiedä.

Tietääkö joku?

Hömpötyksiä.

Tuntui jotenkin niin vaikealta kirjoittaa tuon edellisen jälkeen. Vaikka aikaa on kulunut, niin tuntui liian konkreettiselta elämän jatkumiselta, jos alkaisin paasata jostain turhasta. Mutta sattumalta avasin tämän pitkästä aikaa ja tuli olo kirjoittaa taas. Ja kun rakas ystävänikin sitä toivoo, niin antaa mennä. Ei tätä taida kyllä kukaan muu lukeakaan:)

Minä olen hömpähtänyt ihan totaalisesti. Myönnetään, olen juhlaihminen ja varsinkin hää-ihminen aivan täysin. Kertakaikkiaan rakastin järjestää kavereideni häitä kaason ominaisuudessa, vaikka rankkaakin se oli ja aikaa meni tuhottomasti. Mutta nautin joka hetkestä. Olen pienessä päässäni haaveillut oman hääsuunnitteluyrityksen perustamisesta jo pitkään..en tiedä milloin uskallan sen oikeasti toteuttaa:)

Tällä hetkellä intoni kohdistuu niihin omiin juhliin. Tuo toinen puolisko vahingossa antoi minulle luvan lähetellä tarjouksia ja kysellä vähän ja siitäkös tämä sitten lähti. Jos totta puhutaan niin kyllähän minä olen niitä juhlia suunnitellut siitä asti, kun sormus tuohon nimettömään melkein 3 vuotta sitten ilmestyi, mutta nyt vasta tämä räjähti päässäni oikein toden teolla. Kun yhdessä puhuttiin jo ajankohdastakin..siitä tulee ihan totta!!

Siispä eikun suunnittelemaan ja hömpöttelemään. Hirveästi pieniä asioita, jotka saavat hyvälle tuulelle:)

On toisaalta mukavaa, että on jotain kivaa mitä odottaa ja miettiä. Viime syksyn takia kun kouluasiat menivät niin kuin menivät. Pelkkä gradun ajatteleminen saa mielen sykkyrälle ja sydämen pamppailemaan. Enkä halua sitä nyt ajatella. Paha mieli siitä vain tulee.
Syksyllä oli siis iso huoli rakkaasta ystävästä, suuri menetys perheessä ja sitten vielä itse sairastuin pitkäksi aikaa. Ei siinä paljon muuta kerinnytkään sitten miettiä. Nooh, toisaalta viime vuosi oli niin hullua tuon koulun kanssa, että teki hyvää välillä keskittyä vain ihan olennaiseen eli niihin rakkaisiin ihmisiin ja itseensä. Tällainen perfektionisti vaan saa sen jälkeen suuria paniikkikohtauksia siitä, mitä kaikkea on jäänyt sen takia tekemättä. Mutta ei voi mitään. Elämässä jotkut asiat vaan näköjään tulevat ajallaan ja niille ei mitään mahda. Siihen on varmaan minunkin totuttava. Kaikkeen ei pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi.

Huomenna tai itse asiassa tänään ollaan menossa taas anoppilaan. Odotan sitä. Vaikka toisaalta viime aikoina on oltu niin vähän kotona, että ahdistaa. Kyllä pitäisi joskus saada vain olla, eikä pestä paniikissa pyykkiä ja lähteä taas lentoon. Kunhan sais itsensä kuntoon ja asiat raiteilleen niin olisi helpompaa. Onneksi kaikki tärkeät asiat ovat nyt hyvin. Onneksi myös sinulla ystäväni, se helpotti kuulla.

Ja ne juhlatkin tulossa...niitä odotellessa;)