En ala

Tauti iski. Räkää tulee joka paikasta ja pää on ihan jumissa. Aivastuttaa, yskittää ja niistän sekunnin välein. En ois kaivannu tätä nyt, kun on sata asiaa tekemättä. Pitäis jaksaa olla töissä, mutta aivot ei toimi ollenkaan ja on tosi kuumeinen olo. Pitäis tehdä Ilosaarijuttuja valmiiksi, kun deadlinet painaa päälle. Pitäis tehdä vaikka mitä, mutta olen vaan tosi kuollut ja tekis mieli mennä vaan peiton alle..ja miten mie nyt sitä häälaulua treenaan? En vaan ois tarvinnut tätä just nyt..juhannus onneksi tulossa ja ollaan miehen kanssa ihan vaan kaksin kotona..ei lähdetä yhtään mihinkään. Jospa tämä tauti sitten menisi ohi, koska kaason pitäisi olla skarppina seuraavana lauantaina. Jestas että sekin on jo niin lähellä...

Elämäni eläimet

Tässä vähän kuvia mun elämäni tärkeimmistä karvapalleroista. Osa on jo viettämässä mukavampaa aikaa tuolla jossain, mutta osa on vielä täällä tekemässä minunkin elämästä paljon mukavampaa.

Ensimmäisenä toki kissoista se kaikkein tärkein eli Karvinen. Kissaherra eli 22 vuotiaaksi ja oli 2 vuotta vanhempi kuin minä. Karvinen oli olemassa aina ja Karviseen pystyi aina luottamaan. Karvinen oli legenda jo eläessään. Pienenä Karvinen jaksoi olla kärsivällinen ja osallistui onnellisena minun nukkeleikkeihin. Tyytyväinen hurina vaan kuului nukenvaunuista peittojen alta, vaikka hänelle parhaimmillaan oli puettu nukenvaatteetkin. Karvinen rakasti lapsia ja minä veljeni kanssa olimme hänen suojeluksessaan koko hänen elämänsä ajan. Kyseisestä kissaherrasta on niin monta tarinaa meidän perheessämme ja suvussamme, että niitä tullaan kertomaan vielä pitkään. Karvinen kuoli rauhallisesti nukkuen meidän talon kuistille pahvilaatikkoon heinäkuussa 2004. Häntä jäi kaipaamaan meidän perheen lisäksi joukko ystäviä ja koko meidän suuri suku.

 Karvinen

Sitten oli myös olemassa Mörri, eli virallisesti Mörri-Möykky (josta ei kuvaa minulla koneella ole). Katti eleli muistaakseni noin 6 vuoksiaaksi. Kissa oli ihan musta paria valkoista yksittäistä karvaa lukuun ottamatta ja se oli minun kattini. Mörri viihtyi sylissä ja hurisi kovasti. Mörri oli minun oma mölleröni. Mörrin suurinta herkkua oli jäätelö ja jäätelöpakettia ei pystynyt koskaan ottamaan niin hiljaa pakastimesta, etteikö tämä katti sitä olisi kuullut. Mörri ilmeisesti joutui auton tönäisemäksi, koska se tuli kotiin muutaman päivän jälkeen häntä halvaantuneena. Siitä Mörri ei oikein ikinä selvinnyt ja hänet jouduttiin lopettamaan. En unohda ikinä sitä päivää, kun kannoin kuolleen kissani laatikossa haudattavaksi. Elämäni karmeimpia kokemuksia.

Tästä kolmikosta vielä on elossa Penska eli oikealta nimeltään Rölli, mutta ei häntä ole tainnut kukaan koskaan sillä nimellä kutsua. Penska oli penska ja on sitä edelleen. Penska on tällä hetkellä muistaakseni noin 8 vuotias. Tämä katti näkee vihreitä pieniä marssilaisia ja tuntuu olevan jossain aineissa koko ajan. Epäilyksenä on, että suvussa olisi vähän turhan läheisiä sukulaisia päästetty lisääntymään keskenään tai jotain vastaavaa, koska niin hämärää tämän kissan käytös välillä on..Mutta tykkää todella paljon meetvurstista ja ihmisrakas osaa välillä olla, jos sille päälle sattuu. Kurmoottaa kuulemma nuorempiaan siihen malliin, että saa nähdä pysyykö vanhempieni talossa miten pitkään, jos ei asetu.

Penska

Tällä hetkellä vanhempieni luona asustaa myös kissat Santtu ja Roope. Molemmat ovat nyt noin 6 vuotiaita ja otettu Karvisen kuoleman jälkeen vanhempieni luokse. Santtu on perheen kuningas, mutta rakastaa nukkua ihmisten keskellä. Santtu on aina ollut uteliain kissa mitä tiedän (ainakin ennen Albusta) ja hänen suurinta huviaan on survoutua jokaiseen muovipussiin, mitä tielle sattuu osumaan. Santtu on myös kova metsämies ja pitää vanhempieni kotona hiirikantaa hyvin aisoissa. Roope on sitten vähän ujompi tapaus, mutta rakastan-kohtauksilta ei voi välttyä. Silloin kohdetta rakastetaan antaumuksella ja hirvittävällä hurinalla ja siitä ei sitten liikuta ennen kuin kohtaus on mennyt ohitse ja Roope on saanut hellyyttä tarpeeksi. Roopen paikka vanhempieni luona on joko kiikussa tai sohvalla eteisessä. Mikäli joku muu erehtyy siihen istumaan, on odotettavissa paheksuvia katseita ja murjotusta.

Roope                                           Santtu

Sitten on tietysti vielä Kauhajoen anoppilan kissa Saara. Saara-neiti on aikoinaan yhdet pennutkin tehnyt, mutta vietti suuren osan elämästään leikattuna kattina nauttien kuningattaruudestaan ja huushollin komentamisesta. Ainoastaan muutaman kerran naapurin pieni piski säikäytti sen verran, että piti ihan puuhun mennä, mutta se kyllä hävetti sitten jälkeen päin aivan hirvittävästi. Saara tykkäsi nukkua vessan lavuaarissa ja muutaman kerran onnistui säikäyttämään minut kesken yöllisen vessaretken oikein kunnolla. Saara tepasteli aina varpaillaan kuin balleriina ja tuli keittiön ikkunalle pyytämään sisällepääsyä. Saara oli kertakaikkiaan mahtava persoona. Saara kuoli tänä keväänä 2010 jäätyään auton alle parin sadan metrin päässä kotoa. Saara oli kuollessaan 16-vuotias.

Saara

Ja sitten viimeisenä toki meidän omat rakkaat pallerot Albus eli perkele ja Severus eli Sepi. Olen ainakin huomannut, että Albus tunnistaa tuon perkeleen enemmän omakseen kuin nimensä. Ehkä kertoo jotain kyseisen herran luonteesta. Kaverukset ja veljekset ovat nyt 9 kuukauden ikäisiä ja tekevät minut hulluksi raivosta tai ilosta päivittäin. Mahtavampia katteja saa hakea, rakastavat ihmisiä aivan älyttömästi ja tunkevat syliin vaikka väkisin. Albuksen kolttoset yleensä liittyvät aina siihen, ettei herra ole saanut tarpeeksi huomiota tai syliä sinä päivänä, joten päättää ottaa huomion sitten vaikka väkisin tekemällä kaikenlaista ei sallittua. Severus on enemmän tarkkailija, mutta viiraus-kohtaukset on sitten jotain ihan toista. Korvien välissä tuulee välillä ja aika pahasti. Molemmat hurisevat kauhean paljon ja ovat meidän omia pikku palleroita. Kissat matkustelevat muutaman kuukauden välein meidän kanssa molempien vanhempiemme luokse ja vaikka Albus aina välillä esittääkin vastalauseita, on niistä kehittynyt melkoisia reissu-kissoja. Ulkoillessa Sepi on selvä pomo ja rohkeampi, vaikka Albus onkin muuten uteliain ja pomo. Miten noista karvalapsista onkin tullut jo noin isoja? Hännät näillä on molemmilla kilometrin mittaiset verrattuna esim. Roopeen ja Santtuun ja Albus on siis tuollainen pitkäkarvainen otus. Näyttää yleensä räjähtäneeltä, vaikka olisi juuri harjattu. Severuksen turkista voi sitten aina tehdä havaintoja olisiko aika taas siivota. Pölypallot näkyy mustassa kissassa aika selvään!

Termiitit joulukuussa juuri kotiin tulleina 3 kk iässä

 Albus toukokuussa 2010

Severus toukokuussa 2010

 Molemmat toukokuussa 2010

Ajatuksia

Istun pimeässä huoneessa viinilasi kädessä ja kuuntelen Johanna Kurkelaa. Meneehän se ilta näinkin ja on muuten pirun hieno nainen tuo Kurkela. En tiijä miks, mutta mie vaan tykkään ja paljon noista lauluista.

Rakas mieheni on taas töissä paimentamassa juopottelevia koulunsa päättäneitä. Siispä mie touhuilen omiani kissojen kanssa. Onneksi oli valkkaria jääkaapissa :)

Ihan hullu sää ollut pari päivää. Tuulee niin, että melkein luulisi kattopeltien lähtevän irti. Toivottavasti eivät lähde, sehän se ois mukavaa. Semmoinen lenkkeilysää ois kyllä ollu tänään, että ois tuulettunu ajatukset oikein kunnolla. En vaan tänään kerinny, kun on pitäny hoitaa rästi-hommia oikein urakalla, kun pääsin eilisestä tentti-hommasta eroon.

Oli sekin varsinainen show. Stressasin monta viikkoa elämäni viimeistä tenttiä ja kävin siellä tyrimässä (en siis oikeesti tienny yhtään mitä kirjoittelin, onnistui taas tentaattori tekemään jotenkin todella mystisen kokeen) ja sen jälkeen selvisi, että opinnot on ollu kasassa jo 4 kuukautta ja kävin siellä ihan turhaan! Huhhuijaa, no toivottavasti ei sen tentaattorin kanssa tarvitse olla missään tekemisissä enää, on nimittäin varmaan tosi järkevä kuva meikäläisestä tällä kyseisellä henkilöllä :D Toisaalta me rakkaan ystäväni kanssa ollaan tämä henkilö haukuttu jo niin moneen otteeseen, että eipä huvittaisi muutenkaan hänen kanssaan olla missään tekemisissä.

Jahas, musta katti loikkasi syliin tässä välissä. Alkoholistia ei tästä kissasta ainakaan tule, nyrpisti nenäänsä mun viinilasille :)

Julistan muuten kilpailun alkaneeksi. Olen haaveillut jo kauan sellaisen juhlapalvelu/hääsuunnittelu-firman perustamisesta. Mie voisin olla siinä ihan hyvä ja se vois olla aika mukavaa. Toiminimellä aloittelisin siis ja ensin noilla hääjutuilla. Sit joskus vois ehkä laajentaa, jos siltä näyttää. Mutta, jos sellaisen perustaisin, niin mikä nimi yritykselle tulisi? Joku sellainen, että ei ois pelkästään hääjuttua, jos joskus laajentaa, mutta kuitekin kuvaisi asiaa jotenkin, mutta ettei ois mikään tylsä? Ei ole nyt tänään ajankohtainen tämä, mutta saahan sitä haaveilla?

Haaveilemaan mä olen kyllä syntynyt. Saa nähdä saako elämässä mitään ikinä oikeasti tehtyä/aikaiseksi, kun kaikki aika menee vaan haaveiluun ja mitään ei kuitenkaan ikinä uskalla toteuttaa. Pessimisti ei pety -periaate on kyllä tullut liiankin tutuksi välillä.

Ja lopuksi päivitys elämäntaparemontissa/laihiksessa, viikon jälkeen tulos - 1,6 kiloa. Oikea suunta.