Joulua

Eräs ystäväni totesi minulle eräänä päivänä, että olen kuulemma suurimpia jouluihmisiä, mitä hän tietää. Kyllä, oli siinä täysin oikeassa. Nytkin teen miehen hulluksi kuuntelemalla täysillä joululauluja ja jammailen ympäri kotia. Huomautin hänelle, että en sentään kuuntele joululauluja juhannuksen aikaan, vaan ihan tälleen jouluna, joten eiköhän se minulle suotane.

Tämän joulun hitti on Michael Bublé.....

Vielä olisi huominen päivä ja sitten puolitoista viikkoa lomaa! Edellinen loma olikin heinäkuussa, ja siitäkin puolet tein rockfestivaalia. Että johan tuo oli aikakin. Oon aika kärkkäästi kommentoinut työpaikalla takaisin, kun siellä on kyselty, että "no millonkas sinä sitten töihin tulet" sellaisella äänensävyllä, että onpas liian pitkä vapaa, että "todellakin vasta ensi vuonna tulen ja olen lomani kyllä ansainnut". Huomenna ihan mahtava fiilis, kun töiden jälkeen lähdetään ajamaan kattien kanssa kohti anoppilaa ja ei tarvi miettiä enää mitään. Ja yritän olla ajattelematta sitä, miten nopeasti tuokin loma menee.

Joulu on minulle rauhaa, hiljaisuutta, toisaalta kälätystä perheen kanssa, syömistä, oma mies, kynttilöitä, lunta, valoa, pimeyttä, hyvä kirja ja ihan vaan nauttimista läheisten seurasta ja rauhasta. Tässä joulussa on myös oma erityispiirteensä, mutta siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Joulu se tulla jollottaa

Se sitten pamahti marraskuu tulla ihan nurkan takaa yllättäin. Jee joulu on kohta!

Syksyn to do -lista näytää jo onneksi ihan hyvältä!

• nurmikon leikkaaminen
• omenapuun ympärille verkko
• kukkapenkki, mitä pitäisi tehdä?
• autotallin siivous
• grilli suojaan
• ruohonleikkuri varastoon (onneksi se sentään on katoksessa jo)
• roskat (vihdoin) kaatopaikalle
• muutenkin pihan viimeistely talvikuntoon
• pitäis ostaa kanervia tuohon pihan kukkaruukkuun

Tänään aloitin hommat miehen työpaikassa ja ihan kivaa oli. Huomenna tulloo pomo töihin ja siitä se sitten oikeasti lähtee urkenemaan. Oli kuitenkin kiva huomata, että ihmisten mielestä oli mukavaa, että tulin. He ilmeisesti hukkuvat töihin. Jee, olen tarpeellinen! Tässä elämäntilanteessa on aikasta mukavaa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Ja se joulu! Mie niiiin odotan sitä ensimmäistä adventtia, kun saan VIHDOIN laittaa kaikki jouluvalot ikkunoihin. Kyllä mie kynttilöitä ja lyhtyjä jo tuonne pihalle yksi ilta virittelin ja hiippailin villasukissa onnellisena tulitikkujen kanssa ja hymisin jotain joululaulua. Mies katseli siinä vaiheessa meikäläistä kuin jotain hullua, mutta kyllä se mun joulu-innostuksen tietää. Joulu ja talvi on vaan parasta ikinä, sille ei voi mitään. Joulupukin villasukka-pajakin on ollut ahkerana jo kuukauden ajan, joten silläkin suunnalla menee ihan mukavasti. Ajan nopea kuluminen on vaan jotenkin taas yllättänyt. En voi käsittää, miten jouluun asti voi olla viikonloput jo melkein varattuja! Häh? Ja arki-iltoina meikäläinen viipottaa kaikenmaailman kokouksissa.

Yksi juttu on muuten kerrottava ja se mullistaa teidän kaikkien käsitykset meikäläisestä :). Mie tällä hetkellä käyn liikkumassa säännöllisesti viikottain vähintään/ainakin 2 kertaa! Miettikää! Maanantaisin mie käyn vesijumpassa ja torstaisin käyn pelaamassa sählyä. Pelin aikana sydänkohtaus on lähellä ja ette muuten usko miten kipeä olin tuon sählyn jälkeen. Voi elämä. Mie en meinannu päästä lauantaina ylös sängystä! Mies vihjaili, että ois kuulemma ihan hyväksi, jos ottaisin jotain palauttavaa juomaa tuon jälkeen, niin en menis ihan niin jumiin ainakaan näin alkuvaiheessa. Viime viikkoisen perusteella vois olla ihan järkevää (joka kerta kun nousin sohvasta, liikuin, hengitin ym., niin kirjaimellisesti huusin tuskasta). Mutta toivotaan, että parin kuukauden päästä on tilanne jo parempi. Mukavaa olisi päästä parempaan kuntoon, niin jaksaisi paremmin ihan normaalia elämääkin.

Uusi vuosi

Niin se lähti taas uusi vuosi käyntiin ja kohta on tämäkin kuukausi jo puolessa! Mihin hittoon se aika oikein sujahtaa? Meillä meni vuoden vaihtuminen jotenkin tosi nopeasti, anoppiloissa juhlittiin joulua molemmilla puolilla Suomea ja sitten suoraan lomailemaan pohjoiseen. Edellisen kerran olen ollut pitempään ja kunnolla kotona joulukuun puolivälissä. Huh, vähän tuo oli jo ikävä kotiin. Reissu oli kyllä tosi mukava ja joulutkin oli ihan jees, mutta on se koti aina koti. Kissaraukatkin oli 2 viikkoa mummolassa ja ovat olleet ihan jumissa koko päivän. Nyt vasta tuntuvat rauhoittuvan, koti tuntuu varmaan vieraalta.

Viime vuosi tuntui menevän ohi vielä aikaisempaa nopeammin. Alku vuosi meni häiden suunnittelussa ja omien häiden jälkeen tuntui, että häitä kaveripiirissä oli melkeinpä kuukauden välein, muutama vauvakin syntyi :) Kaasoiltuakin tuli taas, siitä on tullut jo melkeinpä joka vuotinen perinne :). Kesä hujahti tänäkin vuonna vapaaehtoishommien merkeissä ja syksyllä vihdoin sain graduakin etenemään pitkästä aikaa. 

Tänä vuonna pitäisi ryhdistäytyä ja tehdä vihdoin tuo gradu. Ja oikeasti tässä ihan parin kuukauden sisällä. Eli ei ole ainakaan vapaa-ajan ongelmia tiedossa. Muutaman viikon päästä vietetään myös miehen ja minun ensimmäistä hääpäivää. Hih, jännittää vähän, että mitä se mies on keksinyt ja onko keksinyt mitään. Sovittiin nimittäin, että tänä vuonna on miehen vuoro järkätä jotain yllätystä ja ensi vuonna minun. Vuorotellen sitten jatketaan hamaan tulevaisuuteen. On mukava ajatus, että aina on toiselle jotain yllätystä vuorossa. Ja nimenomaan niin, että ei mitään lahjoja välttämättä tarvita, vaan aina jotain yhteistä tekemistä, vaikka ihan jotain pientä. Yhteinen aika on kuitenkin se tärkein lahja.

Odotan myös mielenkiinnolla ja innostuksella parin viikon päästä toteutettavaa tyttöjen reissua. Lähdetään opiskelukaverin kanssa viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea toisen opiskelukaverin luo. Mukavaa, että vihdoin saadaan aikaiseksi tuokin reissu toteuttaa. Muuten keväälle ei tuon gradun lisäksi ihmeitä ole luvassa. Yhdistyshommat tulee viemään aikaa ihan älyttömästi ja sitä odotankin ihan mielenkiinnolla. Jänniä aikoja eletään! :)