Tauti osa 2.

Viimeiset kaksi viikkoa voisi tiivistää jotensakin näin:

Mitä uskotte, että tapahtuu, kun yhdistää keuhkoputken tulehduksen, elämäni ensimmäisen korvatulehduksen (!!!!) ja poskiontelotulehduksen? Ei mitään kauhean kivaa.

Siihen soppaan kun lisätään antibiootti 1 (aiheutti rytmihäiriöitä), antibiootti 2 (aiheutti näppylöitä/punaisia pilkkuja naamaan) ja antibiootti 3:sen (joka toistaiseksi ei ole VIELÄ aiheuttanut mitään, katsellaan) ja sitten karmeen kasan suht jytäköitäkin särkylääkkeitä tuon korvan takia, niin meininkiä voi kuvata melkoiseksi.

Pieni toive: olisi mukavaa olla terve taas.

On tässä päivässä jotain mukavaakin. Minusta tulee ihan pian miljoonannen kerran täti, kun ystävä on jo sairaalassa ja vauvaa odotellaan maailmaan. Iik, puhelinta vahtaan höpelönä :).

Tauti

Sehän mun piti sanoa tuosta taudista, että tuli muuten tehtyä taas perinteiset. Sain torstaina varmuuden vuoksi syötäväksi antibiootti-kuurin ja se jäi sitten siihen yhteen pilleriin se kuuri. Torstai-iltana tuli nimittäin semmoinen olo, että juu ei toiste tätä kiitos. Mie olen aika varma siitä, että mulla oli jotain rytmihäiriöitä. En tiedä tietty varmaksi, koska ei oo semmoisia kauheemmin ollu, mutta jestas, että oli huono olo. Ei silleen oksettanu, mutta oli tosi huono olla ja puristi tuosta rinnasta ja tuntui tosi oudolle. Siinä lääkkeen teksteissä luki, että ei suositella semmoisille ihmisille, joilla on jotain sydänjuttuja, koska voi aiheuttaa muutoksia EKG (wtf) -käyrissä tai jossain (jes, huomatkaa suuri asian hallitseminen). Ei muuten oo pitkään aikaan pelottanu niin paljo mennä nukkumaan, ku sillon torstaina, kun ei oikein uskaltanu nukkua, kun ei tienny herääkö enää. Että joo, jäi ottamatta se kuuri.

Nyt sitten toivotaan, että meniskö tämä ohi vai pitääkö lähteä taas kokeilemaan uutta. Nytkin tuo lääke oli joku harvinainen, koska oon niin paljon allerginen, ettei tiedä mitä voin syödä. Jes. Kukkarossa on lista siitä, että mistä lääkkeistä mulle on tullu jotain. On siellä listalla yksi semmoinenkin lääke, mitä olen VOINUT syödä. Harvinaisuus sinänsä, niin oli pakko laittaa ylös :). Mutta joo, oli pelottavaa ja ei tämä sairastaminen kauheen mukavaa ole varsinkaan näiden allergioiden kanssa. Aina saa pelätä, kun pistää lääkettä suuhunsa, että "mitähän tästä nyt sitten tulee". No, maanantaina on pakko raahautua töihin oli kunto mikä hyvänsä. Onneksi kuumetta ei ole enää, tämä yskä / hengitys on vaan aika kamala. Pittää sitten katsella, jos ei rupea ohi menemään, että mitä tehdään, ei tässä keuhkoputken tulehduksen lisäksi mitään keuhkokuumetta enää kaipailla. Toisaalta sitten pääsisi kyllä sairaalaan arpomaan niiden lääkkeiden kanssa.

Karhunpoika sairastaa

..häntä hellikäämme.

Ollaan sitten molemmat oltu sairaina maanantaista asti. Kuumetta pukkaa ja miehellä tosi paha yskä ja nuha. Mukavaa on sairastaa yhdessä, niin ei tarvitse yksin kärsiä, mutta on tämä ahdistavaa. Mun oli tarkoitus tällä viikolla keskittyä graduun. Kalenterissa oli vihdoin ihan vapaata ja seminaari lähestyy kovaa vauhtia. No paskat minä ole mitään jaksanut tehdä. Maataan vaan molemmat peiton alla ja katsotaan piirrettyjä :). Ahdistaa ihan kunnolla tuo graduhomman venyminen taas. Mun oli tarkoitus saada tuo jo melkein valmiiksi!! Suoraan sanottuna vituttaa.

Mä en tiedä mitä mä siellä seminaarissa esittelen, kun ei mulla ole mitään kokonaan valmiina? Aaargh. Tarvitsen apua. Viekää tämä tauti pois.

P.S. I love you

Tuo elokuva tappaa minut joka kerta.

Ei ole kenellekään uusi asia, että minuun tuollaiset hömpät kolahtaa. Mutta on kaksi elokuvaa ollut aina ylitse muiden. Holiday (joka on vaan ihan mahtava, jestas mikä tunnelma) ja tämä P.S. I love you. Holidayssa on ihan jees tunnelma ja sellainen hyvä mieli, mutta voi luoja tätä toista. Ei ole olemassa toista elokuvaa, joka saa mut itkemään heti ensimmäisestä minuutista alkaen. Itkin nytkin siis 2,5 tuntia putkeen, mainostauoilla kävin vessassa ja keittämässä teetä ja niistin nenäni. Muuten: pelkkää ja totaalista itkemistä. Olen lukenut tuon kirjana joskus vuosia sitten ja pitäis varmaan testata uudestaan, että saako samanlaiset oireet kirjakin aikaiseksi vai johtuuko se vaan tuosta elokuvasta. Sen ensimmäiset kymmenen minuuttia on vaan niin meikäläisen ja miehen elämästä, niin perus-riita kuin voi ikinä olla. Ja jotenkin se ajatus, että toiselta tulee kirjeitä kuoleman jälkeenkin on niin riipaiseva, että voi hyvä jumala sentään minä olen tolaltani pelkästä ajatuksesta. Ja siihen soppaan kun lisätään musiikki ja irlantilaiset miehet ja maisemat niin voi juupeli sentään.

Olo on aika piestyn oloinen. Olen vielä kaikenlisäksi kipeä jo kolmatta viikkoa, kahden ensimmäisen viikon oireita olivat kurkkukipu ja lämpö. Nyt uutena kehiin tuli nuha. Oi miten ihastuttavaa.

Mies suuttui mulle tänään, ja pakotti lepäämään väkisin. Ahdistaa vaan, kun pitäis gradua tehdä höpelönä, enkä joutais lepäilemään.

Kissat sai mut repeämään tuon leffan lopussa ihan totaalisesti. Olin siis jo itkenyt 2 tuntia 25 minuuttia putkeen ja silmät oli melkein muurautunu umpeen. Albus tuli lähelle ja katsoi minua hämmentyneen näköisenä. Hyppäsi syliin ja rupesi kehräämään. Vähän ajan päästä Sepi tuli kans paikalle. Raukat säikähti, että mikä mulla on ja miksi rääyn kuin hullu. Tuli vaan sellainen hullu-kissanainen olo, peiton alla teekupposen kanssa katson hömppäelokuvaa yksin kotona itkien pimeässä ja vain kissat on seurana. Onko kliseisempää kuultu?

Odotan mieheltä puhelua, se lupasi soittaa, kun tiesi, että katson tuota elokuvaa ja itken yksinäni. Pitäisköhän meidän lähteä sinne häämatkalle "sitten joskus" vaikka Irlantiin ja Skotlantiin? Voi hyvää päivää, itkisin siellä varmaan onnessani joka päivä pelkkien maisemien takia. Mie olen niin pöhelö.

P.S. minä rakastan sinua rakkaani, aina ja ikuisesti.

Olen demoni. Toinen silmä on ihan punainen..johan tuo käsi vähän paranikin, että saadaan toinen vaiva tilalle. huokaus.

PRKL

Hajosi sitten käsi. Lapaluusta asti vasen puoli ihan jumissa ja säteilee kipu koko käteen, koskee ihan saamaristi. Pakottaa koko ajan ja koskee PALJON, kun kättä/päätä liikuttaa. Hirmu kiva. Enpä sitten kirjoittanu gradua tänään/tehny mitään järkevää, kun on semmoinen tuskanhiki päällänsä koko ajan. Kävin apteekista jotain ketorin-geeliä ja icepoweria. Jos helpottais yöunia jotenkin. Armas naapuri tuli vastaan päivällä ja kerrankin avasin suuni järkevään aikaan, kun muistin naapurin olevan ammatiltaan lääkäri. Kuunteli oireita hetkisen ja sanoi tulevansa reseptin kanssa kohta käymään. Huomenna pitäis käydä hakemassa jotain lihasrelaksantti-nappeja apteekista tuolla paperilla, että saisi edes nukuttua. Viime yö oli ihan tuskaa ja mies-raukka ei tienny miten päin ois ollu, kun vaimo itkee sylissä ja pienestäkin hipaisusta vaan itkin entistä kovempaa.

Mutta jospa se tästä. Toivotaan, että menee ohi suht nopeasti, että pääsee taas tekemään normaalijuttuja. En vain voi ymmärtää, että mistäs tämä nyt tuli?

Kissa-Albus ei ole tehnyt elämää yhtään sen helpommaksi. Olen niin huutanut sille taas, kun tekis mieli tehdä tuosta karvaläjästä rukkaset samantien. Raukka haluaisi vain jonkun leikkikaveriksi, kyllä mie sen tiedän, mutta voisko PERKELE olla hyppimättä pöydillä, kun sattuu tuohon käteen ja en jaksais silloin juosta sen perässä kiskomassa sitä pöydiltä pois. Saamarin katti. Tulis nyt ees vaan syliin ja lievittäis tätä pahaa mieltä hurisemalla.

Mies on töissä ja minuun sattuu liikaa. Ei ollu siis hyvä päivä tänään.

Ihme touhua ja unelmia

En ymmärrä. Mistä ihmeestä mun kroppa on taas huitassu ihtensä ihan sekasin? Ei ole mitään järkeä tässä touhussa. Jos en paremmin tietäisi, luulisin olevani raskaana :) Mutta en muuta keksi, kuin stressi. Mutta mistä ihmeestä mie nyt muka stressaan? Gradu joo, mutta mitäs stressaamista tässä on, pitää vaan tehä hommia ja piste. En voi käsittää.

Toivottavasti pysyisin nyt kasassa ja hengissä edes pari kuukautta.

Tänään olen pitänyt gradu-välipäivää. Uppouduin asuntomessu-esitteen pariin. Kivoja taloja, osa kyllä ihan kamaliakin. Mutta mielenkiinnolla odotan sunnuntain reissua, haluan nähdä ne vaatehuoneet (kerrankin on muutamassa älytty ilmeiseti rakentaa oikeasti vaateHUONE/pukeutumistila ja kodinohoitoHUONE, eikä mitään läpikulkureittejä, käytäviä ja pökinöitä). Jotkut on kyllä ihan käsittämättömiä ratkaisuja, mutta toisaalta makuja on monenlaisia. Enemmän näyttäisi tänä vuonna olevan esillä sellaisia taloja, joissa voi jopa ihan asuakin, eikä vaan edusteta tyylikkäästi ilman huonekaluja ja toimivaa keittiötä :) Mutta vaatehuoneen mä haluan joskus. Sellaisen ison, missä tavarat on järjestyksessä seinillä, kengille on omat hyllyt, peilejä on paljon ja tilaa, valoa, avaruutta. Haluan :) Saa nähdä, päästäänkö miehen kanssa koskaan yhteisymmärrykseen mistään, onneksi ei olla rakentamassa ihan heti lähi vuosina, pitäisi jostain löytää töitä ensin ihan vakituisesti.

Mutta unelmoida saa :)