Hömpötyksiä.

Tuntui jotenkin niin vaikealta kirjoittaa tuon edellisen jälkeen. Vaikka aikaa on kulunut, niin tuntui liian konkreettiselta elämän jatkumiselta, jos alkaisin paasata jostain turhasta. Mutta sattumalta avasin tämän pitkästä aikaa ja tuli olo kirjoittaa taas. Ja kun rakas ystävänikin sitä toivoo, niin antaa mennä. Ei tätä taida kyllä kukaan muu lukeakaan:)

Minä olen hömpähtänyt ihan totaalisesti. Myönnetään, olen juhlaihminen ja varsinkin hää-ihminen aivan täysin. Kertakaikkiaan rakastin järjestää kavereideni häitä kaason ominaisuudessa, vaikka rankkaakin se oli ja aikaa meni tuhottomasti. Mutta nautin joka hetkestä. Olen pienessä päässäni haaveillut oman hääsuunnitteluyrityksen perustamisesta jo pitkään..en tiedä milloin uskallan sen oikeasti toteuttaa:)

Tällä hetkellä intoni kohdistuu niihin omiin juhliin. Tuo toinen puolisko vahingossa antoi minulle luvan lähetellä tarjouksia ja kysellä vähän ja siitäkös tämä sitten lähti. Jos totta puhutaan niin kyllähän minä olen niitä juhlia suunnitellut siitä asti, kun sormus tuohon nimettömään melkein 3 vuotta sitten ilmestyi, mutta nyt vasta tämä räjähti päässäni oikein toden teolla. Kun yhdessä puhuttiin jo ajankohdastakin..siitä tulee ihan totta!!

Siispä eikun suunnittelemaan ja hömpöttelemään. Hirveästi pieniä asioita, jotka saavat hyvälle tuulelle:)

On toisaalta mukavaa, että on jotain kivaa mitä odottaa ja miettiä. Viime syksyn takia kun kouluasiat menivät niin kuin menivät. Pelkkä gradun ajatteleminen saa mielen sykkyrälle ja sydämen pamppailemaan. Enkä halua sitä nyt ajatella. Paha mieli siitä vain tulee.
Syksyllä oli siis iso huoli rakkaasta ystävästä, suuri menetys perheessä ja sitten vielä itse sairastuin pitkäksi aikaa. Ei siinä paljon muuta kerinnytkään sitten miettiä. Nooh, toisaalta viime vuosi oli niin hullua tuon koulun kanssa, että teki hyvää välillä keskittyä vain ihan olennaiseen eli niihin rakkaisiin ihmisiin ja itseensä. Tällainen perfektionisti vaan saa sen jälkeen suuria paniikkikohtauksia siitä, mitä kaikkea on jäänyt sen takia tekemättä. Mutta ei voi mitään. Elämässä jotkut asiat vaan näköjään tulevat ajallaan ja niille ei mitään mahda. Siihen on varmaan minunkin totuttava. Kaikkeen ei pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi.

Huomenna tai itse asiassa tänään ollaan menossa taas anoppilaan. Odotan sitä. Vaikka toisaalta viime aikoina on oltu niin vähän kotona, että ahdistaa. Kyllä pitäisi joskus saada vain olla, eikä pestä paniikissa pyykkiä ja lähteä taas lentoon. Kunhan sais itsensä kuntoon ja asiat raiteilleen niin olisi helpompaa. Onneksi kaikki tärkeät asiat ovat nyt hyvin. Onneksi myös sinulla ystäväni, se helpotti kuulla.

Ja ne juhlatkin tulossa...niitä odotellessa;)