Joulua odotellessa

On se uskomatonta. Heti kun syyskuu kääntyy lokakuuksi niin joulujuttuja rupeaa ilmestymään mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Esimerkiksi tämä torin laidalla majaileva ns. "krääsä"-kauppa, mainos täynnä joulujuttuja!! Toisaalta tulihan sitä luntakin jo eilen, joten ehkä ihan ymmärrettävää? Mutta miksi se hössötys alkaa aina ja joka vuosi paria viikkoa aikaisemmin kuin ennen? Vai tuntuuko se vaan siltä.

Aika menee niin hurjaa vauhtia, että ei tässä kerkeä mukana nopeampikaan..vuoden aikana on tapahtunu taas niin paljo asioita, että ei perässä pysy. Parhaiten sen huomaa silloin, kun pitäisi saada kaverit pitkästä aikaa ajantasalle siitä "mitä sinulle kuuluu". Pienenpieni kysymys, mutta mitä siihen pitäis vastata? Ei enää edes itsekään muista kaikkea mitä tämänkin vuoden aikana on tapahtunut..keväällä isot asiat on jo kerenny unohtaa moooonta kertaa.

Mutta palataanpa siihen jouluun. Odotan sitä tänä vuonna enemmän kuin pitkään aikaan. Kaikki se lapsuusajan odotus on kyllä karissut pois siitä jo kauan aikaa sitten, mutta tässä joulussa on jotain erilaista. Se on loma. Se on ensimmäinen monen viikon loma (jolloin ei tod. tarvi ajatella koulua yhtään eikä ainejärjestöä eikä mitään) pariin vuoteen. Odotan sitä myös siksi, että tänä jouluaattona en olekaan töissä! Voin siis oikeasti mennä illanhämyssä saunaan kynttilöiden valossa ja hippailla koko aaton tekemällä lumilyhtyjä ja muuta lapsuudesta tuttuja joulujuttuja. EIKÄ tarvitse miettiä onko kaikki äänikamat mukana ja muistinko ottaa kaikki nuotit ym. Toisaalta tulee hirveä ikävä sitä tunnelmaa, mikä jouluna keikkailussa on. Se on kuitenkin niin erilaista ja varsinkin kun on ikävä sitä itse keikkailuakin tapahtui se sitten vaikka juhannuksena tai pääsiäisenä. Mutta on ihanaa pitkästä aikaa olla ihan rauhassa.

Tähän minun jouluidylliini liittyy tietysti se ihan PIENI mutta. Jep, toisesta osapuolesta kun ei tiedä A) onko se TÖISSÄ B) onko se toisella puolella suomea C) olenko minä kotona D) olenko minä toisella puolella suomea vai F) ollaanko me siis samassa paikassa vai ei? Toisaalta, onko mikään muuttunut meidän nykyisestä perustilanteestamme? Eipä niin. Joten mikään ei yllätä=) Paitsi että ekaa kertaa joudutaan oikeesti miettimään kumpi anoppi halutaan suututtaa tänä vuonna ja kumpi ensi vuonna. AH, perhejoulujen ihanuutta....;)

Tuotakin miettiessä olen huokaissut monta kertaa, että "jesh, meillä ei onneksi ole lapsia vielä"..siitähän se vasta riemu repeäisi. Toisaalta en kyllä tällä hetkellä ainakaan haluaisi tähän hyörinään ja hyrskynmyrskyyn lasta mitenkään. Miten ihmeessä pienen ihmisen voisi hoitaa, kun ei osaa hoitaa ja pitää huolta edes itsestään? Tätäkin ajatusta piti miettiä ihan tosissaan, kun säikähdin omaa fysiikkaani. Onneksi lekurisetä antoi armahduksen ja sanoi että kaikki on ok. Katsoi minua kyllä pitkään ja kysyi että "mitä opiskelet?" johon kiltti-tuula vienosti sanoi että "oikeustieteitä", johon lekuri nosti kulmakarvojaan ja kysyi "onko stressiä?" Siinä vaiheessa teki mieli ruveta nauramaan..."ai onko? Noooooooh, enpä olekaan tullut ajatelleeksi..", mutta oikeasti katsoin silmiin ja sanoin vaan hiljaa, että "on". Mutta, onneksi siis kaikki kremppa ja kenkkuilu johtuu VAAN stressistä. Kerkesin jo säikähtää, että jotain on todella pielessä tai että se pieni ihminen on tulossa tai jotain..uaah.

Jotta stressi ei nousisi vielä älyttömimpiin mittoihin niin tämä pieni ihminen menee kyllä nyt höyhensaarille moikkaamaan nukkumattia. Kiitos ystäväni kun olette siellä ja kiitos kun kestätte tämän tyhmän elämäni. En todellakaan tee tahallani sitä, etten kerkeä tehdä teidän kanssa mitään. Olette mun elämäni henkireikä ja en ikinäikinä loukkaisi teitä tahallani.

Ja Suppesurppanen, tulen käymään. Tulen heti tänään käymään. Anteeksi.

Hyvää yötä sinne liian kauas etelään myös. Rakastan sinua.