Voi jeesus, että olen väsynyt muihin ihmisiin. Haluisin tällä hetkellä vaan käpertyä sänkyyn peiton alle hömppäkirjojen sekaan ja unohtaa kaikki muut ihmiset. Sitten kun vihdoin kaivautuisin sieltä peiton alta pois, huomaisinkin ilokseni, että kaikki ovat kaikonneet jonnekin maan syövereihin..Mutta sitä saa vaan toivoa.Mikä siinä on oikeasti, että vaikka kuinka yrittää tehdä kaikkensa ja raataa perse ruvella, niin ei tarvi kun yksi ihminen joka voi pilata kaiken. Tai ainakin voi tehdä kaikesta raatamisesta turhaa. Mikä oikeus ihmisillä on tulla valittamaan pikku asioista tai jumittaa jollekin viime vuosi tuhannelle ja niihin tapoihin ja heti jos joku tekee jotain eri tavalla niin se leimataan idiootiksi tai muuten vaan ääliöksi????? En ymmärrä.
Olen vain niin perkeleen turhautunut tähän meijän systeemiin, jossa joka puolelta sataa ohjeita mutta kukaan ei kuitenkaan lopuksi halua kantaa vastuuta mistään. Ja jos hyvää hyvyyttäsi yrität tehdä jotain oikein ainakin omasta mielestäsi niin auta armias, kun joku muu saa sen tietää. Hitonmoinen valivali alkaa välittömästi.
Toisaalta olen äärimmäisen pettynyt itseeni, kun en pysty pitämään itseäni tilanteen ulkopuolella. Otan kaiken aina niin hirvittävän henkilökohtaisesti, että satutan sillä vaan itseäni liikaa. Jos pystyisin asettautumaan kaiken taakse ja pitämään mielessä, etteivät ne mua vastaan hyökkää vaan sitä mitä minä edustan, pärjäisin paljon paremmin. Mutta en pysty siihen. Siksi aina välillä mietin olenko oikealla alalla ollenkaan? Olenko tähän kaikkeen sittenkin liian herkkä? Onko tässä kaikessa ylipäätään mitään järkeä?Antakaa vaan minun olla rauhassa.Onneksi huomenna on toivottavasti jo parempi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti