Joskus se on aloitettava minunkin.

Enpä olisi uskonut tähänkään päivään, mutta näin vaan käy. Itse olen jo pitkän aikaa lukenut kavereiden kuulumisia lähinnä blogien kautta. Toisaalta se kertoo aika paljon omasta "huonoudesta", kun ei tule muuten pidettyä yhteyttä. Mutta kosto elää ja tässäpä on nyt tätä viisautta tulossa sitten tuutin täydeltä.

Minkähän takia syksyisin iskee aina se monta viikkoa kestävä flunssa? Nyt olen niiskuttanut ja yskinyt jo viikon ja kuulemma on kaksi viikkoa vielä varmasti edessä..*huokaus*. Teen luennoilla aina muut hulluiksi köhimällä ja tänäänkin oli pakko lähteä välillä käytävään vetämään henkeä, ettei kuolema iskisi ihan justiinsa keskellä luentosalia. Dooh, ehkäpä se tästä. En ole vielä testannut kaverin vinkkiä flunssasta paranemiseen, kun valkosipulin kynnen laittaminen sukkaan tuntuu vähän oudolta ainakin näin aluksi..Mutta jos ei mikään muu tepsi niin kaipa sitäkin on kokeiltava=) Syönyt olen kyllä valkosipulia sukankin edestä ja sääliksi on käynyt vierustovereita. Mutta eipähän se tietysti minun ongelma onneksi ole=)

Olisi vaan hienoa jos saisi potea tautia rauhassa, mutta on tullut taas arvioitua oma jaksaminen turhan pitkälle ja kalenteri pursuu niin paljon kaikkea, että järki meinaa mennä. Enpähän ole kuitenkaan ainut=) Järjetöntä miten sitä osaa olla niin taukki ja olevinaan kunnianhimoinen, että pitää aina kaikkeen olla suostumassa ja vähintään kokeilemassa. Ei se maailma varmaan pysähtyisi, vaikka opettelisi sen hirvittävän vaikean ja kaksi kirjainta sisältävän sanan EI. Mutta ehkä se sana on varattu vain muita varten=)

Viikonloppuna pääsee onneksi taas pitkästä aikaa käymään kotona. Enpähän ole siellä päin vieraillut pariin kuukauteen ja äiti on siitä kyllä jo moneen kertaan kerinnyt mainita..noh, sitä kun on olevinaan niin hirvittävän kiireinen..Mutta kissoja on ollut kyllä hirrrrrmu ikävä. Pääsevät taas ahdistumaan tyttöbasilleista, kun hyökkään paijaamaan pahaa aavistamattomia karvaturrejani. On se rankkaa kissan elämä.