..

Helvetti..

Ystävilleni..

Ajattelin tulla sanomaan, että olette rakkaat ystäväni aivan ihania ja en KOSKAAN voisi kuvitella elämääni ilman teitä. Pelastatte päiväni joka hetki pelkällä olemassa olollanne ja iloitsen suunnattomasti, että saan tuntea teidänlaisianne ihmisiä. Kiitos siis siitä, että saan olla ystävänne ja toivottavasti edes joskus voin auttaa teitä yhtä paljon kuin te minua.

Kiitos kaikista nauruista ja mukavista hetkistä, kiitos myös kaikista itkuista ja suruista. Kiitos siitä, että minulla on aina joku jolle soittaa, kun on vaikeaa ja kiitos siitä, että yleensä te kaikki olette valmiita kuuntelemaan huoliani tai ajatuksiani ajasta ja paikasta riippumatta.

Kiitos tuesta ja ymmärryksestä, kiitos myös järkevistä ajatuksista ja siitä, että saatte minut joskus järkiini, jos hourailen jossain ihan muualla.

Anteeksi, että en aina ole paikalla tai ymmärrä tai kuuntele teitä kunnolla. Pyydän kärsivällisyyttä ja toivon, että sanotte minulle suoraan, jos olen teitä joskus loukannut tai en ole tarpeeksi tukena.

Tiedän, että tänään ei ole ystävänpäivä, mutta teki vaan mieli tulla kertomaan tämä teille. Anteeksi, etten muista sanoa näitä asioita tarpeeksi usein ja silloin kun olisi aihetta.

Olette minulle tärkeitä.

Hengitys helpottuu..

Hahaa!

Hääjärjestelyt etenee! Bändihän meillä siis on jo (onneksionneksi!), mutta muu onkin ollut sitten ihan levällään. No viikonloppuna tuli tarjous sieltä paremmasta juhlapaikasta joka olikin varsin hyvä! Eli hintoja olivat laskeneet ja tulleet vastaan ja oikeasti rupesi vaikuttamaan ihan hyvältä. Mennään sinne ehkä käymään tässä joku päivä lähiaikoina porukoiden kanssa..ja tänään eräs harrastelijavalokuvaaja otti yhteyttä ihan itse ja tarjosi meille kuvausta! Hehee, lupasi lähetellä vähän kuviaan näytille, joten ehkä sekin murheen aihe etenee..toivotaan.

Jospa tässä kohta voisi jo hengittää vähän vapaammin :)

Avautumista.

Varoitus: tulossa hömpötystä ja avautumista ja stressiä. Jos ei sitä pää kestä, älä lue :)

MIKSI ihmisen pitää mennä naimisiin? No tietenkin siksi, että toista rakastaa hirrrrrmusti ja haluaa oikeasti olla sen ihmisen kanssa ainaainaaina, ja koska lukee lakijuttuja ja on muutenkin vanhanaikainen ihminen niin muut ajatukset ei sitten tule kysymykseenkään.

Noniiin...MIKSI ihmisen pitää järjestää häät? No eihän niitä olekaan pakko järjestää, mutta koska olisi mukava juhlia tätä iloista asiaa kaikkien tärkeimpien ihmisten kanssa oikein kunnolla eli siksi ne järjestetään.

MIKSI ihmisen pitää sitten järjestää häät niin helkkarin isolle porukalle, että pitää mennä jonnekin hevonkuuseen juhlimaan ja ei osaa ikinä päättää että kumpi paikka ois parempi ja oisko sittenkään ja MIKSI toiset ihmiset pitää ottaa huomioon niin paljon, miksi ei vain voi tehdä ja mennä just niin kuin MEISTÄ tuntuu hyvältä. Tuo minua niin paljon parempi puolisko osaa ottaa rennosti ja sanoo, että "ihan sama, jos ei ihmisiä kiinnosta tulla niin olkoon tulematta, meidän juhlat" ja periaatteessa oikeessa on, mutta silti minä muitakin mietin...tyhmä kun olen. SIIIIISPÄ en osaa valita upean ja mahtavan paikan sekä järkevämmän ja halvemman paikan välillä. Mennäkkö naimisiin siellä, mikä vähän värisyttää ja on AIVAN mielettömän kaunis paikka ja juuri semmoinen mitä ollaan haaveiltu vai siellä joka on ihan jees paikka, jossa on halvempi ruoka ja muutenkin halvempaa vieraidenkin kannalta mutta joka on sitten kauempana ja sinne on vaikeampi päästä.

MINÄ EN TIEDÄ.

Hirviö-morsian kohtaus lähestyy:):) Ja tietysti jään miettimään tämmösiä asioita silloin, kun huomenna ois tentti ja pitäis ajatukset keskittyä toimintolaskennan syövereihin..(tähän voi tietty sanoa, että osaako rakas tiipiseni kertoa mitä on toimintolaskenta ihan silleen vaan yhdellä lauseella?)

Eilen illalla sain taas ahdistuskohtauksen ja miehellä meinas mennä hermo, kun se halus vaan nukkua..eikä vastailla minun kysymyksiini elämän tarkoituksesta. Jepjep. Ehkä siis ihan hyvä, että mennään huomenna kotiin niin voin purkaa tätä äidin kanssa. Äitini voi koota näistä aatuksistani jotain järkevää. Toivottavasti.

Mutta nyt lähden suihkuun..sitten seuraamaan torstain hääohjelma-putkea..jepjep, elämää mulla on:)

p.s. viimeinen antibioottikuuripäivä tänään..saa nähdä mitä viikonlopusta seuraa. Jännityksellä odotan mätänenkö kokonaan pois maan päältä vai lähteekö vain hampaat irti..

Piru keksi hampaat

Minä yksinkertaisesti vihaan omia hampaitani. Niistä ei ole ollut minulle elämässäni mitään muuta kuin harmia! En vaan voi ymmärtää miten tämä kaikki pitää tapahtua AINA minulle. Ymmärränhän minä sen, että jos elämässä sattuu ja tapahtuu jotain kivaa niin jotain paskaakin pitää tulla tilalle, mutta HEI PLIIIIIS, miksi aina minä?

Eli: minähän kävin teettämässä ruuvin suuhuni. Leikkaus meni hiton hyvin, uusi hammas ois pitäny laittaa toukokuussa ruuvin päälle ja IKINÄ en ole ollut niin hyvissä käsissä kuin kummisetäni luona joka hoiti miut tosi hyvin ja ei ole ikinä koskenut niin vähän (lue: ei yhtään) hammaslääkärissä kuin tuolloin! JA minua porattiin luuhun, laitettiin ruuvi, ommeltiin ymymym. Kyllä kunnollisen hammaslääkärin näköjään tunnistaa.

NOH, tämähän ois ollu liian hyvää ollakseen totta. Niinpä nyt, kun olin lopettanut hevoselle tarkoitetun antibioottikuurin jo pari viikkoa sitten, kipulääkkeitä en ollut syönyt puoleentoista viikkoon enää ja elämä näytti jo hyvältä, suunnittelin pääseväni syömään myös toisella puolella suutani ensi kesänä! No eihän se niin voi mennä.

Huomasin pari päivää sitten, että ruuvin ympärillä näytti olevan turvotusta ja niin kuin olisi nestettäkin. Soitin tänään epävarmana YTHS:lle ja kysyin tarviiko tulla, hoitaja sanoi, että "tule heti". Sielläpä selvisi, että koko paska mäti ja se ruuvi ei ollu luutunu lainkaan, vaikka semmosta ei kuulemma ikinä tapahdu (no minullepa tapahtuu, tietysti). Eikun hammaslääkärin yksityisvastaanotolle (kun se ei ollu tänään meitä opiskelijoita kiusaamassa) ja kiskottiin sitten koko ruuvi helvettiin.

Nyt sitten syön taas hevos-kuuria antibioottia (lääkärin sanoin:"hiivatulehdusta odotellessa") ja puoli vuotta pitää tuota parannella ennen kuin voi miettiä että "laitetaanko siihen taas sitä hammasta vai mitä tehdään". Että VOI PERKELE.

Älyttömintä on, että ei muuten taaskaan tämä täkäläinen lekuri odotellut puudutuksia, leuka puutui sitten kun lähdin lekurilta ja siihen mennessä ruuvi oli tongilla jo kiskottu ulos. JA puudutuspiikkien laittaminen koski enemmän, kuin kummisetäni suorittama koko HAMMASIMPLANTIN laittaminen ja luun poraaminen ja ties mikä. Että joopajoo. Rakas puoliskoni sai ihan hirveen raivarin ja piti pidätellä, ettei se mennyt vetämään sitä lekuria turpaan..

Koko episodissa iloisinta oli se, että ruuvin laittoi onneksi kummisetäni hintaan 0 euroa, sitten muuten olisi vitutus ollut jossain sfääreissä, jos olisin maksanut siitä oikean hinnan eli yli 1000 euroa.

Mitä tästä opimme? Älä koskaan kuvittele, että elämässä olisi kaikki hyvin. Ei ole ikinä. Mutta minä vaan en jaksa tätä, en jaksa.