Minähän tunnetusti olen ottanut isosiskon roolin jo aikoinaan melkoisen vakavasti ja kaikki isosiskot tietää, että ei se lähde ikinä pois päältä, vaikka se veli olisi jo aikuinen.
Nyt oon viimeiset viikot huoli painanut vähän siskoa taas. Veljellä on menossa isoja elämänmuutoksia, joista se varmaan itsekään ei oikein tiedä vielä, että mitä tekisi. Veli on joutunut miettimään joitakin asioita täysin uusiksi ja se sinänsä on ihan hyvä homma ja tämä sisko täällä tsemppaa kyllä kovasti. Toisaalta siskoa myös vähän pelottaa, että muistaahan veli hoitaa kaikki hommansa kunnolla kaikkea uutta odotellessa, ettei sitten petykään pahasti, jos uudet tuulet ei toteudukaan. Tämä sisko on myös huolissaan siitä, että muistaahan veli pitää huolta myös perheestä ja läheisistä siinä samalla, ettei ne katoa matkalle siinä uusien tuulien mukana. Tämän siskon on toisaalta hirmu vaikeeta mennä puhumaan sille ihanalle veljelleen, ettei se luule, että mie vaan nalkutan ja yritän pomottaa ja päteä. Tämän isosiskon tarkoitus ei ole tehdä niin, vaikka se veli saattaa niin luulla. Tämä sisko on hirmuisen iloinen omasta rakkaasta veljestään ja karmean ylpeä monesta asiasta, mitä tämä veli on tehnyt ja tulee tekemään. Tämän siskon mielestä veli on ollut urhea ja isompi ihminen monessa asiassa, kuin tämä sisko olisi ikinä pystynyt olemaan. Tämä sisko haluaa olla kannustava ja tsempata myös silloin, vaikka veljestä tuntuisi siltä, että mikään ei onnistu. Tämä sisko toisaalta haluaa muistuttaa myös niistä velvoitteista ja ikävistä asioista. Koska niitäkään ei voi unohtaa. Jos tekisi ne ikävätkin asiat kuntoon, niin sitten voisi nauttia paljon enemmän niistä uusista kivoista asioista, näin tämä sisko ajattelee.
Monen mielestä tämä sisko hössöttää liikaa ja voisi antaa välillä vaan olla. Mutta ei siskona olemista voi lopettaa, koska siskot on tehty sitä varten, että ne pitää huolta ja antaa välillä neuvoja, vaikkei veli niitä haluisi kuullakaan. Kaikesta huolimatta tämä isosisko rakastaa veljeään hirmuisesti joka ikinen päivä.
1 kommentti:
Joopa, ihan totta joka sana! Isosiskous on todellakin ihan oma taiteenlajinsa kaikkine kiemuroineen ja pikkuveljet on aina niitä pikkusia, vaikka miten oisi ikää mittarissa ja oma itsenäinen elämä heillä.
Että tsemppistä tosiaan vaan meille kaikille siskoille, ja ehkä vielä enemmän niille veljille, jotka meitä joutuvat kestämään! :D Pitäs yrittää kuitenkin muistaa, että hei niillä on ihan omatki aivot.
Mutta toisaalta, onneksi sieltä veljienkin suusta joskus kuulee semmosta palautetta, että "hyvä ku piet huolta, siekkii oot tärkkee". :)
Lähetä kommentti