Olen ollut nyt viikon sairaana kotona kissojen kanssa ja jestas miten tekisi mieli tavata ihmisiä ja lähteä hommiin. Tylsää tämä möllöttäminen pitemmän päälle. Ulkona on ollut vielä niin järkyttävän hyvä ilma, että ihan ärsyttää tämä makaaminen. Sairastaminen tuli muutenkin vähän kökköön vaiheeseen, kun just olin saanut itseäni niskasta kiinni ja aloitettua uutta elämää ja asennetta. Noh, jospa se tästä taas. Pitäkää peukkuja.
Edelliseen postaukseen vastauksena, sain sen työpaikan kesäksi. Ensi viikolla odottelen viestiä siitä, että milloin varsinaisesti aloitan. Odotan kyllä tosi mielenkiinnolla, mutta toisaalta pelottaa myös aika tavalla. Minun pitäisi siellä osata vaikka mitä!
Samalla teen hullua listaa siitä, mitä sitä ennen pitäisi hoitaa kuntoon:
- vaatevarasto -> on pakko käydä jollakin puvustusneuvoja-tyypillä, ei tule muuten mitään. Kaappiin pitäisi saada kasa siistejä vaatteita, jotka ovat mukavia päällä, mutta tosi siistejä ja asiallisia ja vielä KESÄKSI. Minä kun tunnetusti rakastan kesän kuumuutta, not.
- Uudet kengät (voi harmi mikä tehtävä)
- Uusi laukku, siihen on mahduttava läppäri ja sen on oltava siisti, mutta kiva (ainiin, pitäiskö mulla olla se läppärikin?)
- Uusi auto, meille pitäisi siis hommata toinen auto miehelle, se voi olla mallia romu, kunhan se kulkee kesän
- Kampaajalle pitää varata aika ennen töiden aloitusta
- Pitäis varmaan keritä katsoa noita asioita läpi ja valmistautua siihen hommaan jotenkin
Että joo. Mun eka palkka (enkä muuten ees tiijä saanko minkälaista palkkaa, ihan sama suoraan sanottuna) meni sitten varmaan jo siinä ja enemmänkin. Ja kesältä piti saada jotain säästöön? Ai miten? Ja opintolainaakin suunnittelin maksavani vähän pois. Huh. Nyt sitten toivotaan, että mie pärjään tuolla jotenkin ja tekisin hyvän vaikutuksen ja ehkä saisin sitä kautta töitä myös syksyksi edes jostain?!!!
Ainiin ja auto on ainakin TOISTAISEKSI toiminut. Sais luvan lopettaa ne teini-iän kiukkuilut ja kasvaa aikuiseksi ja toimia. Sitä minä ihan pienesti vain toivon.
Ja sit jännitetään kauheesti, että milloin ihanalle ystävälle syntyy vaavi. Täti on täällä täpinöissä :). Semmoista kevättä minulla. Ainiin ja kohta alkaa taas kauhee stressaaminen noista saamarin pihahommista. Voi ei.
4 kommenttia:
wauuu, hieno uusi lookki!! Pikaista paranemista, myö ei onneks sairastuttu, vaikka aika otollisina hetkinä taidettiin teillä käydä. Eläkä ressoo, hyvin männöö varmasti! (Ja kyllä ne rikkaruohot kukkapenkit valtaa, jos ei jaksa laitella :)
Jestas ku säikähin että mihin mää eksyin vaikka ihan takuulla puksutinta osotekenttään kirjotin!! :D Tosi magee uusi luukki!
Ja heii onnea ihan hurjan paljon! Ihana kuulla pitkästä aikaa positiivistakin asiaa sieltä päin! *halaus*
Nii ja pihanhoitoasioihin en muuten puutu, mutta pssst! omppupuun leikkausaika alkas olla kohtapuoliin käsillä! :) Ei nyt ihan vielä sentäs (et hengitä vaan rauhassa :D ), mut ennen ku silmut aukee jne.
No hei, täällähän oli ollu vieraita! Tuli tänään semmoinen olo, että jotain pirteää kaivattiin, niin siitä tämä luukki :D
Ja Muru: omppupuu mulla jopa on hanskassa! Viime keväänä sen jo leikkasin, eikä vielä kuollu, joten sen mie jopa tajuan. Tuo saamarin pensasaita mua pelottaa. Se on hirrrrrrveen korkee ja se pitäis leikata. Mutta milloin. Aini, ja milloin nähdään??!?!?!??!
Suppe: mahtavaa kuulla, että ei tauti tullu teille (ainakaan vielä). Itsestä tuo ei oikein tunnu lähtevän pois.
Ihana uusi look! Vau, tykkään kovasti:)
Nuo työhommat kyllä on tosi hieno juttu, edelleen täällä ollaan tosi onnellisia siun puolesta. Ja totta, kesäksi siistien työvaatteiden hankinta on ihan tuskaa. Puuvilla-pellavasekoitteinen materiaali on aika hyvä, ainakin itse tykkäsin viime kesänä.
Vielä täällä ollaan kasassa, vaikka tosin sen flunssan onnistuinkin saamaan eli keskiviikosta asti oon yksiny ja niistäny kuin hullu. Hyvässä turvassa se vaavi siellä on, kun ei ole vielä päättänyt lapsivesiä laittaa tulemaan yskimisestä huolimatta.
Niin, ja vähän alkaa jo itseäkin jänskättää mutta pari viikkoa varmaan vielä menee:)
Lähetä kommentti