Juu, lenkki auttoi. Sai purettua sinne aggressioitaan sen verran, että kotona sain jo suustani ulos sen, että vituttaa ja mikä ahdistaa ja sitten oli jo parempi olo..
Mussu. Mä saatan saada turpaani kun möläytän tän, mutta silläkin uhalla..
Järkyttävimmät hermopaisevittumäräjähdänongelmat tuntuu tulevan sillä kun toisen oletetaan tietävän sitä ja luullaan tekevän tätä ja odotetaan nyt saatana tajuavan. Ihan siis molemmin puolin. Ja sit kun toinen ei kippaskappas luekaan sun ajatuksia nii tsädäm.
Sä oot menossa sen kanssa naimisiin. Mikä tarkoittaa, että sä vietät sen kanssa loppuelämäs. Se on menossa sun kanssa naimisiin. Mikä tarkottaa, että se viettää sun kanssa loppuelämänsä.
Ja minä en siis tässä väitä ettettekö ois ja niin edelleen, mutta sanonpa silti: puhukaa. Ja sen puhumisen jälkeen tehkää.
Puhetta maailmaan mahtuu, mutta teot vaatii enemmän.
Murmeli, en mie viisaille ihmisille turpaan anna :D Tiedän kyllä ja olen jopa itse siinä kehittynyt (siis puhumisessa) oikeasti ihan kamalasti! Siis ainahan mie olen puhunut (hehheh), mutta nimenomaan tarkoitan sitä järkevää puhumista. Mulla kun on taipumus mököttämiseen...mutta olen kehittynyt, kysykää vaikka ukolta :D
Eli kyllä tämä tästä, oli taas vaan huono päivä molemmilla ja oltiin molemmat väsyneitä, joten yhtälö oli valmis. Vaati tosiaan sen fyysisen tekemisen, että oli päässy yli sen enimmän ärsytyksen, jotta pystyi toiselle kertomaan mikä oli hätänä ja miksi. Ja sen kyllä tein lenkin jälkeen, joten homma hallussa taas :D
Hyvä, että kaikki taas hyvin. *hali* Ja kyllä mie sen tajusin, että ei tuossa taustalla ole mitään sen dramaattisempaa kuin väsynyt huono päivä kertaa kaksi. :D
Hii, kiva kun edistystä tapahtuu puhumisen saralla! Täällä sitä myöskin opetellaan, molemmat. Minä suuttuessani raivoan ja möläyttelen ties mitä ja J puolestaan on mallia mökötän-sinulle-kaksi-päivää. Että yritäppä siinä sitten olla hillitty ja fiini! :D Mutta opetteluahan tää elämä tuntuu olevan kaiken aikaa, varsinkin kun sitä elämää on jakamassa muutkin ku Mie Ite. Tuskin tää koskaan valmiiksi tulee. :)
Yllättävän vaikeaa on semmoinen järkevä riitely. Varsinkin tämän kotona on huudettu ja paiskottu ovia, ja toisen kotona ei ilmiselvästi ole riidelty/osoitettu tunteita koivn paljon. Joten meilläkin ongelmana huutava akka ja mököttävä ukko.
6 kommenttia:
Komppaan noita tunnelmia, tosin en tämän menneen viikon osalta mutta muuten varsin usein!!! :) toivottavasti lenkki auttoi oloa.
Hei, ensi viikolla on risteily. Sitten voidaan tuulettua ja rentoutua.
Juu, lenkki auttoi. Sai purettua sinne aggressioitaan sen verran, että kotona sain jo suustani ulos sen, että vituttaa ja mikä ahdistaa ja sitten oli jo parempi olo..
Tuulettumista odotellessa :)
Mussu. Mä saatan saada turpaani kun möläytän tän, mutta silläkin uhalla..
Järkyttävimmät hermopaisevittumäräjähdänongelmat tuntuu tulevan sillä kun toisen oletetaan tietävän sitä ja luullaan tekevän tätä ja odotetaan nyt saatana tajuavan. Ihan siis molemmin puolin. Ja sit kun toinen ei kippaskappas luekaan sun ajatuksia nii tsädäm.
Sä oot menossa sen kanssa naimisiin. Mikä tarkoittaa, että sä vietät sen kanssa loppuelämäs. Se on menossa sun kanssa naimisiin. Mikä tarkottaa, että se viettää sun kanssa loppuelämänsä.
Ja minä en siis tässä väitä ettettekö ois ja niin edelleen, mutta sanonpa silti: puhukaa. Ja sen puhumisen jälkeen tehkää.
Puhetta maailmaan mahtuu, mutta teot vaatii enemmän.
Murmeli, en mie viisaille ihmisille turpaan anna :D Tiedän kyllä ja olen jopa itse siinä kehittynyt (siis puhumisessa) oikeasti ihan kamalasti! Siis ainahan mie olen puhunut (hehheh), mutta nimenomaan tarkoitan sitä järkevää puhumista. Mulla kun on taipumus mököttämiseen...mutta olen kehittynyt, kysykää vaikka ukolta :D
Eli kyllä tämä tästä, oli taas vaan huono päivä molemmilla ja oltiin molemmat väsyneitä, joten yhtälö oli valmis. Vaati tosiaan sen fyysisen tekemisen, että oli päässy yli sen enimmän ärsytyksen, jotta pystyi toiselle kertomaan mikä oli hätänä ja miksi. Ja sen kyllä tein lenkin jälkeen, joten homma hallussa taas :D
Ainakin toistaiseksi..
Hyvä, että kaikki taas hyvin. *hali* Ja kyllä mie sen tajusin, että ei tuossa taustalla ole mitään sen dramaattisempaa kuin väsynyt huono päivä kertaa kaksi. :D
Hii, kiva kun edistystä tapahtuu puhumisen saralla! Täällä sitä myöskin opetellaan, molemmat. Minä suuttuessani raivoan ja möläyttelen ties mitä ja J puolestaan on mallia mökötän-sinulle-kaksi-päivää. Että yritäppä siinä sitten olla hillitty ja fiini! :D Mutta opetteluahan tää elämä tuntuu olevan kaiken aikaa, varsinkin kun sitä elämää on jakamassa muutkin ku Mie Ite. Tuskin tää koskaan valmiiksi tulee. :)
Yllättävän vaikeaa on semmoinen järkevä riitely. Varsinkin tämän kotona on huudettu ja paiskottu ovia, ja toisen kotona ei ilmiselvästi ole riidelty/osoitettu tunteita koivn paljon. Joten meilläkin ongelmana huutava akka ja mököttävä ukko.
Lähetä kommentti