Unet on viime aikoina mietityttäny päivisin. Olen nyt muutamana aamuna heränny niin todentuntuisen unen keskeltä, että on mennyt monta tuntia ennen kuin olen ollut taas normaali oma itseni, kun en tiedä mikä on totta ja mikä ei, ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella. Viime yönä oli taas perinteinen "olen raskaana" -uni menossa ja en muista siitä mitään muuta kuin sen, että oltiin hirvittävän onnellisia ajatuksesta ja ihmettelin sitä, koska eihän mun vielä pitäny lapsia saada ja miten tämä kaikki sekoittaa elämää ja olin silti niin kauhean onnellinen:D Ja aamulla kun heräsin, niin piti heti tarkistaa, että oliko se miun maha minkä kokoinen:D
Välillä oikeasti ihmettelen alitajuntaani ja mistä se oikein vetäisee noita aiheita...me ollaan onneksi kumpikin ihmeellisen unen näkijöitä. Aamuisin vertaillaan, että kumpi näki oudompaa unta:D Minä olen vielä häviöllä, koska pari yötä sitten minä kuulemma ammuin tuon minun rakkaani ihan sumeilematta...että joopajoo..
Unet on kyllä monta kertaa olleet avuksikin. Jos on jotain todella tärkeetä mietittävää, niin ne yleensä seuraavat uniinkin. Ja silloin tulee monta kertaa ne parhaat ratkaisut. Ainakin oma äitini on hyvä esimerkki siitä, että se on ratkaissut monta arkielämän ongelmaa unissa. Meidän perheessä on totuttu siihen, että äiti tulee aamulla silmät loistaen kertomaan, että:" Nyt tiedän miten se kannattaa tehdä!". Kätevää sinänsä.
On unet kyllä pelottaviakin. Toissaöisessä unessa ei ollut mitään painajaisen aineksia, enkä missään tapauksessa pelännyt unen aikana ollenkaan. Mutta tuloksena oli kuitenkin se, että mietin ja painiskelin itseni kanssa koko eilisen päivän miettien unen tarkoitusta, ja mistä hitosta se nyt tähän ilmaantui? Kun ei sille ollut mitään syytä..Noh, onneksi se kuitenkin oli vain sitä Unta, mutta hämmentävää kylläkin.
Olen viime aikoina kuunnellut uutta Stellaa kasvavalla innolla. Vasta toisella kertaa pääsin oikeasti sisälle niihin kappaleisiin ja tajusin miten järkyttävän surullisia ja synkkiä ne biisit on. Mutta jotenkin niistä tulee silti hyvä mieli. Kummallista. Ja on muuten taidokasta ja nimenomaan KAUNISTA musiikkia. Hienoja oivalluksia ja eniten kunnioitan sitä, ettei ole tyydytty mihinkään tai tehty helpomman kautta. Ja mitä enemmän sitä kuuntelee niin sitä paremmaksi ne biisit muuttuu. Itsekin haluaisin joskus tehdä sellaista musiikkia, joka saa ihmiset ajattelemaan oikeasti. Ettei se vaan ole jotain taustamölinää, joka ei sytytä mitään kipinää tuolla sisällä.
Tähän voisi tietysti kommentoida, että kunhan nyt tässä tilanteessa saisi tehdä edes jotain musiikkia...Aika köyhältä tuntuu elämä, kun ei ole mitään musiikillista säpinää menossa. Ja sitä laulamista..sitä kaipaan niin paljon, että sattuu. En oikeasti muista, milloin viimeksi olisin laulanut ihan oikeasti jossain ihmisille..sekin tuntuu jo ihan unelta.
6 kommenttia:
Hmm jaa niin raskausunet. Onhan ne kivoja ja kieltämättä sellaisen unen jälkeen kulkee hetken aikaa hymy korvissa...
...joka siis minun tapauksessani on hyvin hyvin huolestuttavaa! :D Eijjei lapsia minulle ikinä.
Mutta. Tuula-mamma. Olis aika...suloista. *oih*
En tiedä onko mitään suloista meikäläisessä koskaan..ja varsinkin, kun tiedän, että äitinä olisin aivan samanlainen kuin oma äitini höystettynä isäni kummallisilla "minä olen aina oikeassa"-periaatteilla. Voi lapsi parkaa=) Onneksi on sillä myös sitten isäkin, joka tässä tapauksessa on just sellainen, jonka kanssa juonitaan, miten päästä paikkoihin ilman, että kerrotaan äidille mitään;)
Rupesi naurattamaan tuo viimeisin lause :D Mie uskon, että sinä olisit hyvä äiti. Tiukkuutta ja kuria löytyisi aivan varmasti ja kenties välillä vähän liikaakin, mutta olen ihan varma siitä, että lapsi todella kokisi olevansa rakastettu, että sinä osaisit sen osoittaa. Aaww. Ja sie oisit semmonen...en tiiä...reilu kai se sana on mitä minä haen. :)
No kiitos! Enpäs tuohon tiedä mitä sanoa=)Toivottavasti siihen pystyisi, itse olen lähinnä kauhuissani nykymaailmassa, että miten hitossa sitä osaa kasvattaa mukuloista semmosia normaaleja, omilla aivoilla ajattelevia järkeviä ihmisiä. Ettei niistä tule semmosia hulluja, epätasapainoisia joka paikassa säheltäjiä ja MUIDEN aivoilla ajattelevia. Pelottaa pelkkä ajatus..
Muistan, että vielä jokunen vuosi sitten lensit pyllyllesi hämmästyksestä jonkun miun lapsi-kommentin jälkeen, kun olit aina luullu, etten lapsia halua..;)
Ja tuohon edellisen viestin viimeiseen lauseeseen: Odotan mielenkiinnolla tosiaan niitä juonimis-hetkiä isän ja lapsen välillä. Jos nimittäin pentu on isäänsä tullu niin huhhuh. Sairaalaan saa olla viemässä vähän väliä, kun tippuu jostain katolta tai on muuten vaan päällään joka paikassa..Ihan kahjo kakara ollut nimittäin, itsehän kun olin vaan sellainen kiltti viipottaja;) Toisaalta, lapsi tulee aina saamaan kaiken anteeksi, kun vähänkään räpyttelee isänsä ruskeilla silmillään..että voi luoja mikä tulevaisuus:)
Ja kaikkea mäkin täällä mietin...ei siis ole vielä ajankohtaista!! Varmistin vaan:)
Hermoilu kuulunee asiaan ;)
Lähetä kommentti