Mistä aikaa lisää sais?

Lupaan, että kirjoitan enemmän heti, kun joululoma alkaa ja kaikki hässäkät saa loppumaan. Sitä odotellessa.

Tulin just takasin kotiin joka vuotiselta ja jopa perinteiseltä Lahden kertausharjoitusreissulta. Oli järjettömän mukava päästä soittamaan taas pitkästä aikaa, mutta toisaalta huomasi taas, miten paljon on mennyt taakse päin tuon soittamisen kanssa. Nyt sai tehdä jo ihan kunnolla hommia, että pysyi mukana..toisaalta olishan se aika hassua, että amatööri selviäis ammattilaisten joukossa ilman vaikeuksia;)

Muuuutta, oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Vaikka jalat huusi hallelujaa heti ensimmäisen tunnin jälkeen, kun maiharit vedin jalkaan. Tuli mieleen myös ne huonot asiat..aika kultaa muistoja kuitenkin aika paljon.

Hassua, miten sitä tuntee itsensä pieneksi, kun joka vuosi kuulee miten ihmiset on menny opiskeluissaan ja työjutuissaan eteenpäin ja tulee sellainen olo, että olenko itse saanut viimeisen vuoden aikana mitään oikeasti aikaan? Kun oikeasti tarkkailee omia tekemisiään ulkopuolelta, niin tosi paljonhan sitä on tullut tehtyä, vaikka tuntuu vaan siltä, että on vaan haahuillut ympäriinsä.

Eniten jäi mietityttämään erään ystäväni ratkaisu kuunnella omaa sydäntä uravalinnassa. Oli tehnyt todella rohkean ratkaisun ja jättänyt taakseen turvallisen ja kaikkien himoitseman elämän ja ruvennut elämään elämää niin kuin itsestä parhaalta tuntuu..sitä kuunnellessa tuntui omassa sydämessä pieni pistos. Ehkä minä jostain löydän sitä rohkeutta mennä uudestaan huilutunneille ja jonain päivänä ehkä teen jotain noiden laulujuttujenkin eteen.

Vaikka se kuinka pelottaisi niin olisi hyvä muistaa, että meillä on vaan yksi elämä. Se on elettävä nyt tai ei koskaan.