perjantai 19. heinäkuuta 2013

Viime yönä

..näin ensimmäisen uneni synnyttämisestä.

Unessa olin samassa tilanteessa kuin nyt eli periaatteessa lapsi voisi syntyä, mutta olisi hyvä, että se olisi tuolla suojassa vielä muutaman viikon. En ollut valmistautunut mihinkään synnyttämiseen liittyvään mitenkään ja se koko homma ja lähtö tuli ihan yllärinä. Mies oli töissä ja jouduin menemään yksin sairaalaan. Siellä minulle sanottiin, että lepäilet nyt tässä vaan ja katsotaan sitten kun homma lähtee etenemään.

Minut laitettiin samaan synnytyshuoneeseen, missä kävimme pari viikkoa sitten tutustumassa. Olin siellä ihan orpona, koska ei ollut mitään tavaroita mukana. Soitin miehelle hädissäni, että täällä nyt ollaan ja missä olet. Samaan aikaan, kun olin puhelimessa, huoneeseen roijattiin vanhoja mummoja sängyissä. Jäin sitä ihmettelemään, että mitäs nyt, koska olin luullut, että saisin olla siellä huoneessa ihan yksin ja rauhassa. Hoitaja sitten selitti, että koska sairaalassa on niin täyttä ja minä olen vain lepäilemässä ja varsinainen synnytys on vasta edessä päin, niin ei kai haittaa, jos nämä mummotkin tuodaan tänne samaan huoneeseen lepäilemään...yritin sitten puhelimessa miehelle selittää, että tule nyt ihmeessä tänne, kun olen ihan yksin ja mummojakin on huone täynnä :) Samalla yritin selittää, että mitä kaikkea tavaraa hänen pitäisi ottaa mukaan, koska en tosiaan ollut pakannut mitään synnytystä varten edes laukkuun.

Veikkaan, että uni tuli mieleeni siksi, että eilen neuvolassa terveydenhoitaja jutteli siitä, että nyt jos menisin synnyttämään, ei sitä yritettäisi enää estää vaan vauva voisi jo tulla. Heräsin kuitenkin unesta vähän hämilläni ja rupesin laittamaan lapsen huonetta kuntoon...jos tänään pesisin vähän vaatteita ja tavaroita ja vaikka miettisin sitä kassiakin jo valmiiksi ;).

perjantai 21. kesäkuuta 2013

LOMA

Tästä se alkaa.

Loma.

Ensin sillä on etuliitteenä KESÄ ja sen jälkeen jotain ihan muuta. Jo tätä on odotettukin. Vielä vaan ei oikein uppoa tuonne tajuntaan asti :). Ja lupaan, että yritän tätäkin päivittää vähän useammin. Ajatuksia päässä on aika paljon. Johonkin varmaan nekin pitäisi purkaa.

Hyvää juhannusta!

Tästä se elämä muuttuu.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Jump, jump

Siellä se Tyyppi sanoi meille jump, jump, jump, jump, jump, jump, jump.

Miehen ilme on se, joka jäi kaikista parhaiten mieleen, näytti jotenkin kauhean hämmentyneeltä ja iloiselta.

Eipä tähän osaa oikein muuta sanoa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulua

Eräs ystäväni totesi minulle eräänä päivänä, että olen kuulemma suurimpia jouluihmisiä, mitä hän tietää. Kyllä, oli siinä täysin oikeassa. Nytkin teen miehen hulluksi kuuntelemalla täysillä joululauluja ja jammailen ympäri kotia. Huomautin hänelle, että en sentään kuuntele joululauluja juhannuksen aikaan, vaan ihan tälleen jouluna, joten eiköhän se minulle suotane.

Tämän joulun hitti on Michael Bublé.....

Vielä olisi huominen päivä ja sitten puolitoista viikkoa lomaa! Edellinen loma olikin heinäkuussa, ja siitäkin puolet tein rockfestivaalia. Että johan tuo oli aikakin. Oon aika kärkkäästi kommentoinut työpaikalla takaisin, kun siellä on kyselty, että "no millonkas sinä sitten töihin tulet" sellaisella äänensävyllä, että onpas liian pitkä vapaa, että "todellakin vasta ensi vuonna tulen ja olen lomani kyllä ansainnut". Huomenna ihan mahtava fiilis, kun töiden jälkeen lähdetään ajamaan kattien kanssa kohti anoppilaa ja ei tarvi miettiä enää mitään. Ja yritän olla ajattelematta sitä, miten nopeasti tuokin loma menee.

Joulu on minulle rauhaa, hiljaisuutta, toisaalta kälätystä perheen kanssa, syömistä, oma mies, kynttilöitä, lunta, valoa, pimeyttä, hyvä kirja ja ihan vaan nauttimista läheisten seurasta ja rauhasta. Tässä joulussa on myös oma erityispiirteensä, mutta siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Paha mieli.

Tänään tunsin itseni melkeinpä alastomaksi. Naapuri oli löytänyt meidän postia revittynä maasta lumihangesta ihan tuolta kadun päästä ja ottanut sieltä talteen. Yhdessä kirjeessä oli ollut cd-levy mukana (kävi ilmi kirjeen tekstistä) ja sitä levyä ei näkynyt missään. Sen oli joku toope siis vienyt. Nyt on sellainen olo, että mitä muuta siellä oli, mitä on viety ja revitty ja luettu...tuntuu pahalta. Ja mietityttää tietysti se, että oliko se vaan sattuma vai oliko se tarkoitettu meille. Huomenna saa mies mennä ostamaan lukittavan postilaatikon. Ei se silti tähän auta, eikä tuo mulle mielenrauhaa takaisin. Se on lintukoto näköjään kaukana täältäkin...