LOMA

Tästä se alkaa.

Loma.

Ensin sillä on etuliitteenä KESÄ ja sen jälkeen jotain ihan muuta. Jo tätä on odotettukin. Vielä vaan ei oikein uppoa tuonne tajuntaan asti :). Ja lupaan, että yritän tätäkin päivittää vähän useammin. Ajatuksia päässä on aika paljon. Johonkin varmaan nekin pitäisi purkaa.

Hyvää juhannusta!

Tästä se elämä muuttuu.

Jump, jump

Siellä se Tyyppi sanoi meille jump, jump, jump, jump, jump, jump, jump.

Miehen ilme on se, joka jäi kaikista parhaiten mieleen, näytti jotenkin kauhean hämmentyneeltä ja iloiselta.

Eipä tähän osaa oikein muuta sanoa.

Joulua

Eräs ystäväni totesi minulle eräänä päivänä, että olen kuulemma suurimpia jouluihmisiä, mitä hän tietää. Kyllä, oli siinä täysin oikeassa. Nytkin teen miehen hulluksi kuuntelemalla täysillä joululauluja ja jammailen ympäri kotia. Huomautin hänelle, että en sentään kuuntele joululauluja juhannuksen aikaan, vaan ihan tälleen jouluna, joten eiköhän se minulle suotane.

Tämän joulun hitti on Michael Bublé.....

Vielä olisi huominen päivä ja sitten puolitoista viikkoa lomaa! Edellinen loma olikin heinäkuussa, ja siitäkin puolet tein rockfestivaalia. Että johan tuo oli aikakin. Oon aika kärkkäästi kommentoinut työpaikalla takaisin, kun siellä on kyselty, että "no millonkas sinä sitten töihin tulet" sellaisella äänensävyllä, että onpas liian pitkä vapaa, että "todellakin vasta ensi vuonna tulen ja olen lomani kyllä ansainnut". Huomenna ihan mahtava fiilis, kun töiden jälkeen lähdetään ajamaan kattien kanssa kohti anoppilaa ja ei tarvi miettiä enää mitään. Ja yritän olla ajattelematta sitä, miten nopeasti tuokin loma menee.

Joulu on minulle rauhaa, hiljaisuutta, toisaalta kälätystä perheen kanssa, syömistä, oma mies, kynttilöitä, lunta, valoa, pimeyttä, hyvä kirja ja ihan vaan nauttimista läheisten seurasta ja rauhasta. Tässä joulussa on myös oma erityispiirteensä, mutta siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Paha mieli.

Tänään tunsin itseni melkeinpä alastomaksi. Naapuri oli löytänyt meidän postia revittynä maasta lumihangesta ihan tuolta kadun päästä ja ottanut sieltä talteen. Yhdessä kirjeessä oli ollut cd-levy mukana (kävi ilmi kirjeen tekstistä) ja sitä levyä ei näkynyt missään. Sen oli joku toope siis vienyt. Nyt on sellainen olo, että mitä muuta siellä oli, mitä on viety ja revitty ja luettu...tuntuu pahalta. Ja mietityttää tietysti se, että oliko se vaan sattuma vai oliko se tarkoitettu meille. Huomenna saa mies mennä ostamaan lukittavan postilaatikon. Ei se silti tähän auta, eikä tuo mulle mielenrauhaa takaisin. Se on lintukoto näköjään kaukana täältäkin...

Kurkela

Käytiin muuten ihanien ystävien kanssa kuutelemassa Johanna Kurkelaa pari päivää sitten. Oli pitkästä aikaa sellainen keikka, että tuli elettyä täysillä mukana. Itkettyä ja naurettua ja varsinkin itkettyä. Tämä biisi oli niitä, jotka jotenkin kolahti ja tuntui kuunnellessa ihan siltä kuin sydän pakahtuisi.

Jossain metsäin takana aavat aukeaa.

Kalalokit kiertelevät vanhaa majakkaa.

Laivat lipuu satamasta, ulapalle päin.

Siellä laivan kannella sut viime kerran näin.

Sanoit metsän ahdistavan uuden etsijää.

Saamattomat nahjukset vain lumen seuraan jää.

Tiesit maailman voittavasi, kunhan yrität.

Näivettyköön juurilleen tääl metsäpitäjät.

-----------

Toivon, että etsimäsi maailmanteiltä sait. 

Että onnen kulta käsi antoi mitä hait. 

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin. 

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin.

Joskus ehkä muistat vielä maata metsien.

Muistat pilvet valkopurjeet yllä järvien.

Muistat miten kuikka huusi illan ikävään,

pajulinnun hento laulu häipyi hämärään.

----------

Toivon, että etsimäsi maailmanteiltä sait.

Että onnen kulta käsi antoi mitä hait.

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin.

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin.

Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi,

lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi.

Oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan.

Sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan.

----------

Toivon, että etsimäsi maailmanteiltä sait.

Että onnen kulta käsi antoi mitä hait.

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin.

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin.

Laivat lipuu satamasta, ulapalle päin.

Vieläkin sua odotan, oi rakas ystäväin.

säv. ja sov. Tomi Aholainen

san. Heikki Kerkelä

Johanna Kurkela - Jossain metsäin takana