Syksy tulee

Tänään oli pitkästä aikaa oikein kunnon ukkonen, tuli hyvä mieli kaatosadetta katsellessani (ja sopivasti kukatkin sai edes vähän vettä, raukat kuolee meikäläisen hoidossa). Vaikka tähän on sanottava, että kukkapenkkini näyttää hämmästyttävältä, koska kukat on lähteny siellä leviämään ja riehaantuneet osittain ihan todella! Pitäisi kyllä keretä kitkemään tuo penkki pian..

Huominen päivä menee siivotessa hulluna, kun viikonlopuksi meille tulee kylään miehen bestman tuolta etelästä. Mukavaa, että miehen vanhat kaverit joskus piipahtavat meilläkin (tai ei noita vanhoja lapsuuden/nuoruuden aikaisia kavereita tuolla rakkaallani kyllä kauheesti enää olekaan, joten siinäkin mielessä on mukavaa, että saamme kyläilijän).

Muuten to do -listani on täyttymässä kaikenlaisesta hommasta. Pitäisi rustata muutama työhakemus, soitella ihan muuten pariin paikkaan ja vinkua töitä. Sen lisäksi pitäisi alkaa valmistautua meidän tulevaa matkaamme varten. Tuli jotenkin ihan puskista tämä elokuu ja tuo meidän matka. Tajusin nimittäin pari päivää sitten (aika paljon myöhässä), että oisko sinne pitänyt jotain rokotuksia ajatella..Lentoyhtiön sivut on varmaan luettava aika tarkkaan, koska enhän mie raukka ole reissannut sen jälkeen kun aloitin opiskelut ja sinä aikana nuo turvamääräykset on ihan pikkaisen muuttuneet :). IIK, ihan kohta minä olen tällaisissa maisemissa:

 

Luoja mie tulen olemaan siellä täpinöissäni :) Mukavaa tietysti olisi, että  olisimme miehen kanssa ihan vaan kahdestaan matkalla, mutta ei voi nyt mitään. Ehkä se meidän häämatkamme toteutuu vielä joskus. Toivotaan. Tämä passi on nyt voimassa sen 5 vuotta, joten ehkä sinä aikana?

Koko kesä on ollut valmistumisen ja gradun jälkeen jotenkin semmoista lentämistä paikasta toiseen, että vielä sitäkään ei ole oikein tajunnut kunnolla. Oma työttömyyskään ei ole oikein vielä jysähtänyt tajuntaan niin pahasti, kuin kuvittelin. Ehkä se vielä tulee tässä jossain vaiheessa. Itse olin mieheni työttömyysaikana todella paniikissa, koska sitä muuten suht iloisen ihmisen vaipumista synkkyyteen ja pimeyteen oli todella vaikeaa katsella vierestä. Jotenkin pitäisi yrittää pitää oma pää pinnalla ja epätoivo-ajatukset kaukana. Saa nähdä miten kauan jaksan olla sen asian kanssa vahva. Mutta ehkä vielä joskus paistaa aurinko myös sinne minun risukasaani. Toivotaan niin. Sitä ennen nautin muuten auringosta täysillä :)

Nyt se on ohi!

Jeee!

Palautin pari päivää sitten viimeiset esseet, eilen kävin täyttämässä tutkinnonhakulomakkeen ja nyt odottelen viimeisiä merkintöjä rekisteriin, jotta saisin tutkinnon ulos ennen juhannusta!

Gradun tarkastajat arvioi työni eximian arvoiseksi ja meikä täällä virnuilee kuin naantalin aurinko :)

Mie oon kohta maisterisnainen ja NYT SE ON OHI!

Huh

Nyt jännittää niin paljon, että melkeinpä tulee pissit housuun.

Pessimistinä aion tehdä kaikki muut pelin katsojat hulluiksi kommenteillani. Mutta toivotaan parasta.

Ainiin ja se iso G on tarkastuksessa. Vielä 2 esseetä ja se on siinä.

Toivottavasti "se on siinä" myös tänään Leijonilla.

Pitkästä aikaa

En ole käynyt kirjoittamassa mitään pitkään aikaan, koska suoraan sanottuna ei ole ollut mitään uutta kirjoitettavaa. Maaliskuu meni sairastaessa ja osa huhtikuun alkuakin, joten edellinen postaus kävi aivan hyvin jokaiseen päivään.

Nyt elellään jänniä aikoja, gradu on lähdössä ensi viikolla proffalle luettavaksi ja toukokuun alkuun mennessä tarkistettavaksi. Sit pitäisi tehdä vielä 3 esseetä ja se on siinä. Tämä kaikki toivottavasti kesäkuun alkuun mennessä ja meikäläinen voisi juhlia maisterin papereita juhannuksena! Melkein jo hymyilyttää, mutta vielä on tosi paljon tehtävää. Pitäisi nyt saada nuo esseet kirjoitettua samalla draivilla tuon gradun perään, niin ei jäisi tekemättä.

Työnhaku on kans alkanut, viime viikolla pistin ensimmäisiä hakemuksia menemään ja tällä viikolla pitäisi aktivoitua lisää. Mollissa olevien paikkojen lisäksi pitäisi laittaa avoimia hakemuksia menemään ympäri kaupunkia. En tiedä tuleeko tästä mitään ja epätoivo iskee, mutta pakko on yrittää.

Jospa löydänkin itseni kenkämyyjän paikalta :) Olisi ainakin miellyttävä työskentely-ympäristö. Ellei huomioida sitä, että ostaisin itse sieltä vaan koko ajan....

Karhunpoika sairastaa

..häntä hellikäämme.

Ollaan sitten molemmat oltu sairaina maanantaista asti. Kuumetta pukkaa ja miehellä tosi paha yskä ja nuha. Mukavaa on sairastaa yhdessä, niin ei tarvitse yksin kärsiä, mutta on tämä ahdistavaa. Mun oli tarkoitus tällä viikolla keskittyä graduun. Kalenterissa oli vihdoin ihan vapaata ja seminaari lähestyy kovaa vauhtia. No paskat minä ole mitään jaksanut tehdä. Maataan vaan molemmat peiton alla ja katsotaan piirrettyjä :). Ahdistaa ihan kunnolla tuo graduhomman venyminen taas. Mun oli tarkoitus saada tuo jo melkein valmiiksi!! Suoraan sanottuna vituttaa.

Mä en tiedä mitä mä siellä seminaarissa esittelen, kun ei mulla ole mitään kokonaan valmiina? Aaargh. Tarvitsen apua. Viekää tämä tauti pois.