PRKL

Hajosi sitten käsi. Lapaluusta asti vasen puoli ihan jumissa ja säteilee kipu koko käteen, koskee ihan saamaristi. Pakottaa koko ajan ja koskee PALJON, kun kättä/päätä liikuttaa. Hirmu kiva. Enpä sitten kirjoittanu gradua tänään/tehny mitään järkevää, kun on semmoinen tuskanhiki päällänsä koko ajan. Kävin apteekista jotain ketorin-geeliä ja icepoweria. Jos helpottais yöunia jotenkin. Armas naapuri tuli vastaan päivällä ja kerrankin avasin suuni järkevään aikaan, kun muistin naapurin olevan ammatiltaan lääkäri. Kuunteli oireita hetkisen ja sanoi tulevansa reseptin kanssa kohta käymään. Huomenna pitäis käydä hakemassa jotain lihasrelaksantti-nappeja apteekista tuolla paperilla, että saisi edes nukuttua. Viime yö oli ihan tuskaa ja mies-raukka ei tienny miten päin ois ollu, kun vaimo itkee sylissä ja pienestäkin hipaisusta vaan itkin entistä kovempaa.

Mutta jospa se tästä. Toivotaan, että menee ohi suht nopeasti, että pääsee taas tekemään normaalijuttuja. En vain voi ymmärtää, että mistäs tämä nyt tuli?

Kissa-Albus ei ole tehnyt elämää yhtään sen helpommaksi. Olen niin huutanut sille taas, kun tekis mieli tehdä tuosta karvaläjästä rukkaset samantien. Raukka haluaisi vain jonkun leikkikaveriksi, kyllä mie sen tiedän, mutta voisko PERKELE olla hyppimättä pöydillä, kun sattuu tuohon käteen ja en jaksais silloin juosta sen perässä kiskomassa sitä pöydiltä pois. Saamarin katti. Tulis nyt ees vaan syliin ja lievittäis tätä pahaa mieltä hurisemalla.

Mies on töissä ja minuun sattuu liikaa. Ei ollu siis hyvä päivä tänään.

Lapset osallistuvat gradun tekoon hirmuisella innolla.

Harmi vaan, kun on niin pirun kuuma, että vetää välillä ihan veteläksi innokaimmankin avustajan...

Miksi

Siis miksi ei voisi olla talvi ja -30 astetta pakkasta?? MIKSI???

VIHAAN tätä kuumuutta.

Ihme touhua ja unelmia

En ymmärrä. Mistä ihmeestä mun kroppa on taas huitassu ihtensä ihan sekasin? Ei ole mitään järkeä tässä touhussa. Jos en paremmin tietäisi, luulisin olevani raskaana :) Mutta en muuta keksi, kuin stressi. Mutta mistä ihmeestä mie nyt muka stressaan? Gradu joo, mutta mitäs stressaamista tässä on, pitää vaan tehä hommia ja piste. En voi käsittää.

Toivottavasti pysyisin nyt kasassa ja hengissä edes pari kuukautta.

Tänään olen pitänyt gradu-välipäivää. Uppouduin asuntomessu-esitteen pariin. Kivoja taloja, osa kyllä ihan kamaliakin. Mutta mielenkiinnolla odotan sunnuntain reissua, haluan nähdä ne vaatehuoneet (kerrankin on muutamassa älytty ilmeiseti rakentaa oikeasti vaateHUONE/pukeutumistila ja kodinohoitoHUONE, eikä mitään läpikulkureittejä, käytäviä ja pökinöitä). Jotkut on kyllä ihan käsittämättömiä ratkaisuja, mutta toisaalta makuja on monenlaisia. Enemmän näyttäisi tänä vuonna olevan esillä sellaisia taloja, joissa voi jopa ihan asuakin, eikä vaan edusteta tyylikkäästi ilman huonekaluja ja toimivaa keittiötä :) Mutta vaatehuoneen mä haluan joskus. Sellaisen ison, missä tavarat on järjestyksessä seinillä, kengille on omat hyllyt, peilejä on paljon ja tilaa, valoa, avaruutta. Haluan :) Saa nähdä, päästäänkö miehen kanssa koskaan yhteisymmärrykseen mistään, onneksi ei olla rakentamassa ihan heti lähi vuosina, pitäisi jostain löytää töitä ensin ihan vakituisesti.

Mutta unelmoida saa :)

Öh

Olen sitten ollut kirjojen ja koneen syövereissä miljoona tuntia ja en ole vielä itse tekstiä sanaakaan saanut gradu-tiedostoon. Hitto, että menee kauan kaikenlaiseen säätämiseen. Mutta nyt on lähteet, kirjat ym. luetteloitu jopa aakkosittain ja hommailtu artikkeleita/kirjallisuutta ja kirjoitettu ylös, mitä pitää vielä hankkia ym. Käytin myös aikaa tiedoston muokkailuun sillä tavalla, että lähdeluettelo, sisällysluettelo, otsikointi, alaviitteet, tavutus ym. pitäis nyt toimia. Jotain olin sentään jo oppinut edellisiltä kerroilta, koska tuo ei vienyt läheskään niin paljon aikaa ja hermoja kuin aikaisemmin :) Ehkä tuon uurastuksen jälkeen voin kohta ruveta jo jotain virallista paperille kirjoittamaan tai oikeastaan käymään tuota materiaalia läpi ensin. Mutta ei ainakaan pitäis jäädä materiaalista/lähteistä kiinni tämä touhu :) Eri asia on, miten ne tuonne paperille saan väännetyksi järkevään muotoon :) Mutta äkkiä tuo aika hurahtaa päivässä, kun tähän kunnolla uppoaa, se on ainakin varmaa.

Rakensin kissoille työhuoneen sohvalle pesän. Saavat olla lähellä, kun mies on töissä ja minä vaan työhuoneessa kirjakasojen keskellä hengailen. Kissatkin tuntuu olevan ihmeissään tästä uudesta tilanteesta. Käyvät katsomassa työhuoneen ovella, että "miksi sinä siellä olet, tule leikkimään meidän kanssa". Tänään Albus jo nukkui mun kaverina tuossa sohvalla, kun siirsin sen sylistä pois. Karvainen ja lämmin kissapallo vähän vaikeutti kirjoittamista :)

Sen olen jo huomannut, että helposti unohtuu syömiset ym. lepäilyt. Tilasin mieheltä tänään kaupasta semmoista helppoa syötävää (jugurtit, marjapuurot ym.), että tulisi syötyä edes jotain. Saa nähdä miten vammasessa kunnossa sitä on fyysisesti tämän jälkeen. Mulla kun on huono tapa uppoutua johonkin urakkaan täysin ja samalla unohdan kaiken muun normaalin toiminnan, kuten syömisen. Niskatkin on jo nyt ihan järkyttävän jumissa.

Ihanaa oli muuten pälistä eilen pitkästä aikaa ystävän kanssa puhelimessa. Kiitos kun soitit.