Askartelee, paskartelee, askartelee, paskartelee, askartelee...

Sotasuunnitelma III on jo menossa :) Kaikki pitää kirjoittaa ylös, kun tämä homespää ei muista enää edes itseään...

Eilen aamulla mut herätti puhelullaan kampaaja, tänä aamuna se oli kukkakauppias. Hmm...selvästi joku juttu on jo HURJAN lähellä :)

IIIIIIIIK. Ei mulla muuta.

Täti-elämää

Oivoi. Lauantaina maailmaan putkahti pienen pieni ja suloinen prinsessa. Ja tämä täti on aivan täpinöissään uudesta tulokkaasta :) Eilen illalla päästiin katsomaan ja voi hyvänen aika miten pieni ja suloinen voikaan ihminen olla. Siinä se vaan tuhisi, eikä välittänyt pätkääkään hullusta lepertelevästä tädistä :) Voidaan sanoa jo suoraan, että minä olen täysin myyty ja rakastunut :)

Yksinäisyyttä

Ilman kissoja olisin vielä yksinäisempi kuin nyt. Mies on töissä aina vaan ja minä istun yksin kotona. Tekisi mieli nähdä ystäviä, mutta ei niitäkään ihan puussa kasva. Näin juhlapyhinä yksinäisyys oikein korostuu entisestään. Hassua miten olen aina kuvitellut olevani todella seurallinen tai "omistavani" paljon ystäviä, mutta ei se oikeasti niin ole. Jostain syystä ne hyvät ystävät ovat sitten oikeasti aika harvassa ja varsinkaan sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä jotain, harrastaa, käydä kahvilla, shoppailemassa, leffassa, puhua niitä näitä, saunoa, lenkkeillä tai soitella päivittäin ei oikeastaan kauheammin ole. Tai ainakin se tuntuu siltä. Jokaisella kun on tässä vaiheessa elämää niin paljon muutakin, niin helposti jäädään sinne neljän seinän sisään möllöttämään vaan yksinään tai miehen kanssa. Alkaa vaan tuntua ainakin itsestäni siltä, että tyttöjen keskiset juttelut/seura olisi oikeasti aika tervetullut vaihtelu miehen kanssa nysväämiseen.

Mies jakaa yksinäisyyden kanssani ja välillä mietin ihan tosissani sitä, että jos olisimme muuttaneet miehen suvun luo Pohjanmaalle, olisiko hän vähemmän yksinäinen kuin täällä minun kanssani. Hän on joutunut minun takiani luopumaan aika paljosta, vaikka haluan uskoa, että hän on myös saanut paljon yhteisen elämämme aikana.

Kissahuomio: Severukselle tuli näköjään taas ikävä. Tunki väkisin syliin ja vaatii rapsutuksia ja huomiota. Semmoinen se on tuo meidän vauva :)

Tämän pitäisi olla elämäni onnellisinta aikaa, mutta elämä ei ole romanttinen elokuva. Mies ja parisuhde ei ole koko elämä ainakaan minulle. Olen yksinäisempi kuin koskaan.

Voi hyvää päivää

Tämä se tästä vielä puuttuikin

Kanttorilta tuli tänään sähköposti: "Niin olikos se teidän vihkiminen 31.12.09?"

Ööh.....EI???

Millainen urvelo pitää olla? Onko SEURAKUNNALLA päivämäärä oikein? Joulu aloitetaan puhelulla kirkkoherranvirastoon huomenna. Toivottavasti ei ole joulu sitten samaten pilalla.

Voi hyvää päivää.

Vauva on pipi

Albus on sairas. Koska se ei tykkää jäädä yksin ja mies on töissä, istun koko päivän kodinhoitohuoneen lattialla lukkojen takana molempien kissojen kanssa, jotta voin vahtia tuota toista. Ja nämä veljekset ei luonnollisesti suostu olemaan erossa toisistaan, joten toinenkin on lukittu tänne. Mukana on läppäri ja villasukka-tekele. Mukava päivä tiedossa...

Oli ihan lievästi hellyttävää, kun eilen Albus nukkui ihan väsähtäneenä koko illan niin Severus tuli sen viereen hirmu varovasti nukkumaan ja laittoi toisen tassunsa Albuksen kaulalle. Meinasi ihan pieni itku päästä.