Hahaa!
Hääjärjestelyt etenee! Bändihän meillä siis on jo (onneksionneksi!), mutta muu onkin ollut sitten ihan levällään. No viikonloppuna tuli tarjous sieltä paremmasta juhlapaikasta joka olikin varsin hyvä! Eli hintoja olivat laskeneet ja tulleet vastaan ja oikeasti rupesi vaikuttamaan ihan hyvältä. Mennään sinne ehkä käymään tässä joku päivä lähiaikoina porukoiden kanssa..ja tänään eräs harrastelijavalokuvaaja otti yhteyttä ihan itse ja tarjosi meille kuvausta! Hehee, lupasi lähetellä vähän kuviaan näytille, joten ehkä sekin murheen aihe etenee..toivotaan.
Jospa tässä kohta voisi jo hengittää vähän vapaammin :)
maanantai 9. maaliskuuta 2009
torstai 5. maaliskuuta 2009
Avautumista.
Varoitus: tulossa hömpötystä ja avautumista ja stressiä. Jos ei sitä pää kestä, älä lue :)
MIKSI ihmisen pitää mennä naimisiin? No tietenkin siksi, että toista rakastaa hirrrrrmusti ja haluaa oikeasti olla sen ihmisen kanssa ainaainaaina, ja koska lukee lakijuttuja ja on muutenkin vanhanaikainen ihminen niin muut ajatukset ei sitten tule kysymykseenkään.
Noniiin...MIKSI ihmisen pitää järjestää häät? No eihän niitä olekaan pakko järjestää, mutta koska olisi mukava juhlia tätä iloista asiaa kaikkien tärkeimpien ihmisten kanssa oikein kunnolla eli siksi ne järjestetään.
MIKSI ihmisen pitää sitten järjestää häät niin helkkarin isolle porukalle, että pitää mennä jonnekin hevonkuuseen juhlimaan ja ei osaa ikinä päättää että kumpi paikka ois parempi ja oisko sittenkään ja MIKSI toiset ihmiset pitää ottaa huomioon niin paljon, miksi ei vain voi tehdä ja mennä just niin kuin MEISTÄ tuntuu hyvältä. Tuo minua niin paljon parempi puolisko osaa ottaa rennosti ja sanoo, että "ihan sama, jos ei ihmisiä kiinnosta tulla niin olkoon tulematta, meidän juhlat" ja periaatteessa oikeessa on, mutta silti minä muitakin mietin...tyhmä kun olen. SIIIIISPÄ en osaa valita upean ja mahtavan paikan sekä järkevämmän ja halvemman paikan välillä. Mennäkkö naimisiin siellä, mikä vähän värisyttää ja on AIVAN mielettömän kaunis paikka ja juuri semmoinen mitä ollaan haaveiltu vai siellä joka on ihan jees paikka, jossa on halvempi ruoka ja muutenkin halvempaa vieraidenkin kannalta mutta joka on sitten kauempana ja sinne on vaikeampi päästä.
MINÄ EN TIEDÄ.
Hirviö-morsian kohtaus lähestyy:):) Ja tietysti jään miettimään tämmösiä asioita silloin, kun huomenna ois tentti ja pitäis ajatukset keskittyä toimintolaskennan syövereihin..(tähän voi tietty sanoa, että osaako rakas tiipiseni kertoa mitä on toimintolaskenta ihan silleen vaan yhdellä lauseella?)
Eilen illalla sain taas ahdistuskohtauksen ja miehellä meinas mennä hermo, kun se halus vaan nukkua..eikä vastailla minun kysymyksiini elämän tarkoituksesta. Jepjep. Ehkä siis ihan hyvä, että mennään huomenna kotiin niin voin purkaa tätä äidin kanssa. Äitini voi koota näistä aatuksistani jotain järkevää. Toivottavasti.
Mutta nyt lähden suihkuun..sitten seuraamaan torstain hääohjelma-putkea..jepjep, elämää mulla on:)
p.s. viimeinen antibioottikuuripäivä tänään..saa nähdä mitä viikonlopusta seuraa. Jännityksellä odotan mätänenkö kokonaan pois maan päältä vai lähteekö vain hampaat irti..
MIKSI ihmisen pitää mennä naimisiin? No tietenkin siksi, että toista rakastaa hirrrrrmusti ja haluaa oikeasti olla sen ihmisen kanssa ainaainaaina, ja koska lukee lakijuttuja ja on muutenkin vanhanaikainen ihminen niin muut ajatukset ei sitten tule kysymykseenkään.
Noniiin...MIKSI ihmisen pitää järjestää häät? No eihän niitä olekaan pakko järjestää, mutta koska olisi mukava juhlia tätä iloista asiaa kaikkien tärkeimpien ihmisten kanssa oikein kunnolla eli siksi ne järjestetään.
MIKSI ihmisen pitää sitten järjestää häät niin helkkarin isolle porukalle, että pitää mennä jonnekin hevonkuuseen juhlimaan ja ei osaa ikinä päättää että kumpi paikka ois parempi ja oisko sittenkään ja MIKSI toiset ihmiset pitää ottaa huomioon niin paljon, miksi ei vain voi tehdä ja mennä just niin kuin MEISTÄ tuntuu hyvältä. Tuo minua niin paljon parempi puolisko osaa ottaa rennosti ja sanoo, että "ihan sama, jos ei ihmisiä kiinnosta tulla niin olkoon tulematta, meidän juhlat" ja periaatteessa oikeessa on, mutta silti minä muitakin mietin...tyhmä kun olen. SIIIIISPÄ en osaa valita upean ja mahtavan paikan sekä järkevämmän ja halvemman paikan välillä. Mennäkkö naimisiin siellä, mikä vähän värisyttää ja on AIVAN mielettömän kaunis paikka ja juuri semmoinen mitä ollaan haaveiltu vai siellä joka on ihan jees paikka, jossa on halvempi ruoka ja muutenkin halvempaa vieraidenkin kannalta mutta joka on sitten kauempana ja sinne on vaikeampi päästä.
MINÄ EN TIEDÄ.
Hirviö-morsian kohtaus lähestyy:):) Ja tietysti jään miettimään tämmösiä asioita silloin, kun huomenna ois tentti ja pitäis ajatukset keskittyä toimintolaskennan syövereihin..(tähän voi tietty sanoa, että osaako rakas tiipiseni kertoa mitä on toimintolaskenta ihan silleen vaan yhdellä lauseella?)
Eilen illalla sain taas ahdistuskohtauksen ja miehellä meinas mennä hermo, kun se halus vaan nukkua..eikä vastailla minun kysymyksiini elämän tarkoituksesta. Jepjep. Ehkä siis ihan hyvä, että mennään huomenna kotiin niin voin purkaa tätä äidin kanssa. Äitini voi koota näistä aatuksistani jotain järkevää. Toivottavasti.
Mutta nyt lähden suihkuun..sitten seuraamaan torstain hääohjelma-putkea..jepjep, elämää mulla on:)
p.s. viimeinen antibioottikuuripäivä tänään..saa nähdä mitä viikonlopusta seuraa. Jännityksellä odotan mätänenkö kokonaan pois maan päältä vai lähteekö vain hampaat irti..
perjantai 27. helmikuuta 2009
Piru keksi hampaat
Minä yksinkertaisesti vihaan omia hampaitani. Niistä ei ole ollut minulle elämässäni mitään muuta kuin harmia! En vaan voi ymmärtää miten tämä kaikki pitää tapahtua AINA minulle. Ymmärränhän minä sen, että jos elämässä sattuu ja tapahtuu jotain kivaa niin jotain paskaakin pitää tulla tilalle, mutta HEI PLIIIIIS, miksi aina minä?
Eli: minähän kävin teettämässä ruuvin suuhuni. Leikkaus meni hiton hyvin, uusi hammas ois pitäny laittaa toukokuussa ruuvin päälle ja IKINÄ en ole ollut niin hyvissä käsissä kuin kummisetäni luona joka hoiti miut tosi hyvin ja ei ole ikinä koskenut niin vähän (lue: ei yhtään) hammaslääkärissä kuin tuolloin! JA minua porattiin luuhun, laitettiin ruuvi, ommeltiin ymymym. Kyllä kunnollisen hammaslääkärin näköjään tunnistaa.
NOH, tämähän ois ollu liian hyvää ollakseen totta. Niinpä nyt, kun olin lopettanut hevoselle tarkoitetun antibioottikuurin jo pari viikkoa sitten, kipulääkkeitä en ollut syönyt puoleentoista viikkoon enää ja elämä näytti jo hyvältä, suunnittelin pääseväni syömään myös toisella puolella suutani ensi kesänä! No eihän se niin voi mennä.
Huomasin pari päivää sitten, että ruuvin ympärillä näytti olevan turvotusta ja niin kuin olisi nestettäkin. Soitin tänään epävarmana YTHS:lle ja kysyin tarviiko tulla, hoitaja sanoi, että "tule heti". Sielläpä selvisi, että koko paska mäti ja se ruuvi ei ollu luutunu lainkaan, vaikka semmosta ei kuulemma ikinä tapahdu (no minullepa tapahtuu, tietysti). Eikun hammaslääkärin yksityisvastaanotolle (kun se ei ollu tänään meitä opiskelijoita kiusaamassa) ja kiskottiin sitten koko ruuvi helvettiin.
Nyt sitten syön taas hevos-kuuria antibioottia (lääkärin sanoin:"hiivatulehdusta odotellessa") ja puoli vuotta pitää tuota parannella ennen kuin voi miettiä että "laitetaanko siihen taas sitä hammasta vai mitä tehdään". Että VOI PERKELE.
Älyttömintä on, että ei muuten taaskaan tämä täkäläinen lekuri odotellut puudutuksia, leuka puutui sitten kun lähdin lekurilta ja siihen mennessä ruuvi oli tongilla jo kiskottu ulos. JA puudutuspiikkien laittaminen koski enemmän, kuin kummisetäni suorittama koko HAMMASIMPLANTIN laittaminen ja luun poraaminen ja ties mikä. Että joopajoo. Rakas puoliskoni sai ihan hirveen raivarin ja piti pidätellä, ettei se mennyt vetämään sitä lekuria turpaan..
Koko episodissa iloisinta oli se, että ruuvin laittoi onneksi kummisetäni hintaan 0 euroa, sitten muuten olisi vitutus ollut jossain sfääreissä, jos olisin maksanut siitä oikean hinnan eli yli 1000 euroa.
Mitä tästä opimme? Älä koskaan kuvittele, että elämässä olisi kaikki hyvin. Ei ole ikinä. Mutta minä vaan en jaksa tätä, en jaksa.
Eli: minähän kävin teettämässä ruuvin suuhuni. Leikkaus meni hiton hyvin, uusi hammas ois pitäny laittaa toukokuussa ruuvin päälle ja IKINÄ en ole ollut niin hyvissä käsissä kuin kummisetäni luona joka hoiti miut tosi hyvin ja ei ole ikinä koskenut niin vähän (lue: ei yhtään) hammaslääkärissä kuin tuolloin! JA minua porattiin luuhun, laitettiin ruuvi, ommeltiin ymymym. Kyllä kunnollisen hammaslääkärin näköjään tunnistaa.
NOH, tämähän ois ollu liian hyvää ollakseen totta. Niinpä nyt, kun olin lopettanut hevoselle tarkoitetun antibioottikuurin jo pari viikkoa sitten, kipulääkkeitä en ollut syönyt puoleentoista viikkoon enää ja elämä näytti jo hyvältä, suunnittelin pääseväni syömään myös toisella puolella suutani ensi kesänä! No eihän se niin voi mennä.
Huomasin pari päivää sitten, että ruuvin ympärillä näytti olevan turvotusta ja niin kuin olisi nestettäkin. Soitin tänään epävarmana YTHS:lle ja kysyin tarviiko tulla, hoitaja sanoi, että "tule heti". Sielläpä selvisi, että koko paska mäti ja se ruuvi ei ollu luutunu lainkaan, vaikka semmosta ei kuulemma ikinä tapahdu (no minullepa tapahtuu, tietysti). Eikun hammaslääkärin yksityisvastaanotolle (kun se ei ollu tänään meitä opiskelijoita kiusaamassa) ja kiskottiin sitten koko ruuvi helvettiin.
Nyt sitten syön taas hevos-kuuria antibioottia (lääkärin sanoin:"hiivatulehdusta odotellessa") ja puoli vuotta pitää tuota parannella ennen kuin voi miettiä että "laitetaanko siihen taas sitä hammasta vai mitä tehdään". Että VOI PERKELE.
Älyttömintä on, että ei muuten taaskaan tämä täkäläinen lekuri odotellut puudutuksia, leuka puutui sitten kun lähdin lekurilta ja siihen mennessä ruuvi oli tongilla jo kiskottu ulos. JA puudutuspiikkien laittaminen koski enemmän, kuin kummisetäni suorittama koko HAMMASIMPLANTIN laittaminen ja luun poraaminen ja ties mikä. Että joopajoo. Rakas puoliskoni sai ihan hirveen raivarin ja piti pidätellä, ettei se mennyt vetämään sitä lekuria turpaan..
Koko episodissa iloisinta oli se, että ruuvin laittoi onneksi kummisetäni hintaan 0 euroa, sitten muuten olisi vitutus ollut jossain sfääreissä, jos olisin maksanut siitä oikean hinnan eli yli 1000 euroa.
Mitä tästä opimme? Älä koskaan kuvittele, että elämässä olisi kaikki hyvin. Ei ole ikinä. Mutta minä vaan en jaksa tätä, en jaksa.
perjantai 20. helmikuuta 2009
Olen ihan varma....
...että ihmiset ovat ihan hulluja. Tämä päivä jotenkin varmisti teoriani täydellisesti.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Hermot menee ja järki lähtee.
Kertokaapas te viisaat ja ah niin ihanaiset ystäväni että MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEKISIN.
Tilanne:
Miehellä ei töitä, rahaa tulee vähän. Valtio on kitsas. Ei hajuakaan mistä töitä sais. Ei viitsitä muuttaa Helsinkiin ainakaan ihan vielä.
Minulla osa-aikatyö josta tulee mahtavaa työkokemusta, mutta toooosi huonosti rahaa. Menenkö siis ja etsin itselleni uuden työn kesäksi josta saisin enemmän rahaa ja elämä helpottaisi? Joka tapauksessa aion jättää työni ehkä ensi syksynä, jotta OIKEASTI saisin sen gradun joskus valmiiksi. PAITSI jos ne antaa mun olla töistä poissa pari kuukautta ihan pokkana tekemässä gradua ja voin sitten tulla takasin. JA pitäis selvittää, että voiko ne palkata mut vaativampiin tehtäviin sitten kun olen valmistunut? VAI heitetäänkö mut automaattisesti pihalle, joten silloin syksyllä lopettaminen olisi ihan järkevää, koska joka tapauksessa lennän pihalle. No eikö silloin kannattaisi lopettaa työt JO kesäksi ja hommata kesäkuukausille parempi palkkainen homma???
Varsinkin jos tulee ne saamarin pirskeet joihin uppoaa miljoona.
Että ei vissiin mene hermo ja naksahda aivot tätä miettiessä. TOISAALTA jos jäisin tuonne kesäksi niin saisin muutaman viikon jopa pitää LOMAA, kun toiset tekis mun työt..jolloin käytännössä myös itse olisin vapaaehtoisena heilumassa siellä sun täällä, mutta kuitenkin. MUTTA, en tule saamaan opintotukea kesän ajaksi, joten rahat on silloin ihan älyttömän tiukilla. MUTTA jos rakas armaani saa töitä niin sitten saan tehdä ihan mitä huvittaa. Mutta voinko odotella? No en voi, kun kesätyöt menee jo..
En tiedä.
Tietääkö joku?
Tilanne:
Miehellä ei töitä, rahaa tulee vähän. Valtio on kitsas. Ei hajuakaan mistä töitä sais. Ei viitsitä muuttaa Helsinkiin ainakaan ihan vielä.
Minulla osa-aikatyö josta tulee mahtavaa työkokemusta, mutta toooosi huonosti rahaa. Menenkö siis ja etsin itselleni uuden työn kesäksi josta saisin enemmän rahaa ja elämä helpottaisi? Joka tapauksessa aion jättää työni ehkä ensi syksynä, jotta OIKEASTI saisin sen gradun joskus valmiiksi. PAITSI jos ne antaa mun olla töistä poissa pari kuukautta ihan pokkana tekemässä gradua ja voin sitten tulla takasin. JA pitäis selvittää, että voiko ne palkata mut vaativampiin tehtäviin sitten kun olen valmistunut? VAI heitetäänkö mut automaattisesti pihalle, joten silloin syksyllä lopettaminen olisi ihan järkevää, koska joka tapauksessa lennän pihalle. No eikö silloin kannattaisi lopettaa työt JO kesäksi ja hommata kesäkuukausille parempi palkkainen homma???
Varsinkin jos tulee ne saamarin pirskeet joihin uppoaa miljoona.
Että ei vissiin mene hermo ja naksahda aivot tätä miettiessä. TOISAALTA jos jäisin tuonne kesäksi niin saisin muutaman viikon jopa pitää LOMAA, kun toiset tekis mun työt..jolloin käytännössä myös itse olisin vapaaehtoisena heilumassa siellä sun täällä, mutta kuitenkin. MUTTA, en tule saamaan opintotukea kesän ajaksi, joten rahat on silloin ihan älyttömän tiukilla. MUTTA jos rakas armaani saa töitä niin sitten saan tehdä ihan mitä huvittaa. Mutta voinko odotella? No en voi, kun kesätyöt menee jo..
En tiedä.
Tietääkö joku?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)