Odottavan aika on pitkä..

Nyt se on taas ohi vuodeksi. Nimittäin mm-lätkä. Ihmeen koukussa sitä on joka kevät ja tuntuu, ettei kesä tule ilman sitä perinteistä kahta viikkoa jääkiekon parissa. Vaikka näin pessimistinä katson pelejä kauhusta kankeana, naama ihan valkoisena ja toistelen minuutista toiseen:"kohta se Ruotsi tekee kuitenkin maalin, kattokaa vaikka...ihan varmasti tekee". Ihme touhua..

Ollaan vietetty tässä viikonloppua pohojanmaalla ja mukavaa on ollut=) Kiva nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja mukavaa kattoa miten tuo parempi puolisko on niin erilainen täällä kotonaan. Tai ehkä ei enää kotona vaan kotiseudullaan. Ja helpottaa se aina minunkin huonoa omaatuntoa siitä, että olen riistänyt toisen väkisin toiselle puolelle Suomea. Ja on mukavaa huomata, että anoppi tuntuu olevan joka kerta enemmän mielissään, kun me tänne tullaan. Vaikka nytkin on jo monta kertaa kuultu kommentti :"Syökö kissa vai annetaanko miniälle?", mutta onneksi ei kertaakaan anopin suusta ja yleensä aina suuren naurunremakan säestyksellä=)

Synttäritkin oli ja meni. Joskus lapsena ne vielä oli ihan hirvittävän suuri tapahtuma, mutta nyt on käyny niin kuin on käyny joulullekin, että se vaan on ja menee pois ilman sen suurempia hälinöitä. Ehkä sitä tosiaan tulee jo vanhaksi=)

Meillä on nyt koko viikonloppu selailtu nettisivuilta autoja..kunhan tuo pihalla oleva murisija saataisiin myytyä ensin..ja miun pitää olla se ilonpilaaja, kun vaadin autoon 4 ovea ja ratin vasemmalle puolelle..en halua ajaa mummojen päälle ja olisi ihan kiva mahtuakin siihen autoon tavaroiden kanssa. Kaipa se mun pieni pyyntöni on jo pikkuhiljaa mennyt perille ja semmosta farmaria ollaan ostamassa..enää puuttuu ne kissat ja lapset niin ois perhesysteemi valmis..voi jestas sentään;)

Ja enää pari viikkoa niin rakas muruliini ystäväni tulee takaisin!!

On sitä odotettukin...

Hätäpuhelu

Oli muuten elämäni kauheimpia kokemuksia, kun jouduin soittamaan itseni takia hätäkeskukseen. Olen vielä sellainen ihminen, että oikeasti vaaditaan älyttömästi, että uskallan ne kolme numeroa painella. Kohdallani vanhempien varoitukset on ainakin toiminu täydellisesti, enkä tosiaankaan soittele huvin vuoksi mihinkään. Mutta viime perjantaina tuli sellainen hetki, että oli huvi kaukana. Sanotaan nyt vaikka näin, että en enää KOSKAAN halua mennä viisaudenhampaan leikkaukseen. Siitä ei seuraa MITÄÄN hyvää. Ensinnäkin jouduin hakemaan ensiavusta keskellä yötä kipulääkkeitä, kun olen allerginen kaikelle ja mikään normaali lääke ei toimi. No sitten tietysti sain vielä allergiakohtauksen siitä antibiootista jota pitää syödä pelkästään varmuuden vuoksi, ettei tule tulehduksia..

Elämäni kauhein perjantai. Onneksi jo ohi ja selvisin vielä hengissä.

Ikäkriisistä ei tietoakaan

Vielä olisi muutama päivä aikaa siihen, että taas tulee vuosia lisää..Ja ei kuule haittaa yhtään, odotan ihan innolla=) On vielä ainakin toistaiseksi mukavaa ikääntyä, saa nähdä olenko samaa mieltä vielä muutaman vuoden päästä. Toisaalta, eiköhän se ihmisen ikä riipu ihan omasta itsestä. En haluaisi ruveta panikoimaan omaa vanhenemistani koskaan. Ehkä se panikoiminen liittyy enemmän siihen, että onko saanut mitään aikaiseksi, eikä siihen miten vanha on. Ryppyjä kun silmäkulmissa on ollut jo monta vuotta, mutta eiköhän ne tällä nauramisella vaan lisäänny;) Ja hyvä niin.

Enemmän olen viime aikoina miettinyt elämää ja sitä mitä tosiaan on tullut tehtyä ja mitä pitäis vielä tehdä. Ja saako sitä koskaan tehtyä niitä sellaisia asioita mistä on aina haaveillut..jääkö unelmat vaan unelmiksi? Vanhenemisen huomaa vaan siitä, että kaverit ympärillä saa lapsia ja menee naimisiin..ja toisaalta ympärillä on aina niitä, jotka ei näin tee ja ei tarvitsekaan. Ja hassua on se, että itse kuvittelee vielä olevansa 15-vuotias, kun kaikki muut kohtelee jo ihan aikuisena. Mutta itse kuvittelee vielä olevansa liian nuori kaikkeen..asuntolaina?lapset?työt? Ne kuulostaa kaikki jotenkin hirvittävän pelottavilta vieläkin, vaikka ovat jo ihan ajankohtaisia. Ehkä sitä pitää vaan heittäytyä siihen elämään ja lakata analysoimasta liikaa, mutta minä niin tykkään miettiä kaikkea monen vuoden päähän...ja kun se valmistuminenkin häämöttää jo ihan lähellä eikä enää "siellä jossain" tulee väkisinkin mietittyä kaikenlaisia..

Ensin pitää kuitenkin selvitä ensi kesästä=) Koska kukaan ei huolinu mua töihin, pitäisi joku päivä lähteä käymään yliopistolla tulostelmassa vähän gradu-lähteitä ja ruveta pikkuhiljaa miettimään sen kirjoittamista. Toisaalta olen jo vähän innoissani asiasta, mutta ensin pitää tehdä hurjasti taustatöitä, että sen itse kirjoittamisen voi aloittaa..Kesä on kyllä täynnä kaikenlaista muutakin kuin koneen äärellä istumista. Bon Jovin olympiastadion-keikkaan on enää kuukausi!! Ja on sitä odotettukin! Toivottavasti mitään ei nyt tapahdu, jotta pääsen paikalle.

Mutta ensin juhlitaan vanhenemista täysillä=)

Kandidaatti-uutisia

Sain viiiiiiiimeinkin suoritettua sen viimeisen vaadittavan kurssin, jotta voin hakea itselleni kandidaatin tutkintoa. Loistava olo!!=) Parin viikon sisällä on paperit kourassa ja opiskelu jatkuu, mutta yksi etappi on edes suoritettu=) Nyt tekis mieli vaan virnistellä kaikille.

Huonompi homma on se, että töitä kesäksi ei näytä olevan missään kallion kolossa. Noooh, kävin eilen juttelemassa gradustani kandin ohjaajani kanssa ja päätettiin porukalla, että jos en töitä saa, niin vien suht valmiin gradun syksyn alussa proffalle. Pitää käytää aika hyödyksi. Ja eilen jutellessa tuli sellainen olo, että ois mielenkiintoista uppoutua taas avioehtosopimusten maailmaan ja tehdä vähän tutkimusta=)

Kuntoilu on ollu nyt ihan jäissä sairastelun takia..karmee räkätauti koko ajan. Olkkarin nurkassa kuntopyörä katsoo moittivasti..pian pitää kavuta sinne jo ihan periaatteesta. Ei aina voi olla sairas=)Tai niinhän sitä luulisi..

Onko mokomaa kuultukaan...

..ja nyt en siis puhu kyseisestä Etelä-Karjalasta kotoisin olevasta yhtyeestä (koska sitähän on kyllä kuultu) vaan itsestäni...Kaikki rakkaat ihmiset voitte nyt jähmettyä yllätyksestä ja hieroskella silmiänne ja lukea tämän kohdan uudestaan: Minä, laskimusten laiskimus, heräsin tänä aamuna kello 8 reikäreikä SALILLE!! Ja siis olin kyseisessä paikassa 20 yli....Että huhhuh, sanon minä!!

Kyllä ne fysioterapeutti-sedät teettää ihmeellisiä asioita jopa tällaisilta lapamadoilta..Nyt tietysti jännitetään sitä, onnistunko toteuttamaan samanlaisen ihmeen myös joku toinen päivä, ettei tämä jää vain yhden kerran ihmeeksi..mutta ei hätää, kerron teille toki miten tilanne kehittyy=)