Oli muuten elämäni kauheimpia kokemuksia, kun jouduin soittamaan itseni takia hätäkeskukseen. Olen vielä sellainen ihminen, että oikeasti vaaditaan älyttömästi, että uskallan ne kolme numeroa painella. Kohdallani vanhempien varoitukset on ainakin toiminu täydellisesti, enkä tosiaankaan soittele huvin vuoksi mihinkään. Mutta viime perjantaina tuli sellainen hetki, että oli huvi kaukana. Sanotaan nyt vaikka näin, että en enää KOSKAAN halua mennä viisaudenhampaan leikkaukseen. Siitä ei seuraa MITÄÄN hyvää. Ensinnäkin jouduin hakemaan ensiavusta keskellä yötä kipulääkkeitä, kun olen allerginen kaikelle ja mikään normaali lääke ei toimi. No sitten tietysti sain vielä allergiakohtauksen siitä antibiootista jota pitää syödä pelkästään varmuuden vuoksi, ettei tule tulehduksia..
Elämäni kauhein perjantai. Onneksi jo ohi ja selvisin vielä hengissä.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Ikäkriisistä ei tietoakaan
Vielä olisi muutama päivä aikaa siihen, että taas tulee vuosia lisää..Ja ei kuule haittaa yhtään, odotan ihan innolla=) On vielä ainakin toistaiseksi mukavaa ikääntyä, saa nähdä olenko samaa mieltä vielä muutaman vuoden päästä. Toisaalta, eiköhän se ihmisen ikä riipu ihan omasta itsestä. En haluaisi ruveta panikoimaan omaa vanhenemistani koskaan. Ehkä se panikoiminen liittyy enemmän siihen, että onko saanut mitään aikaiseksi, eikä siihen miten vanha on. Ryppyjä kun silmäkulmissa on ollut jo monta vuotta, mutta eiköhän ne tällä nauramisella vaan lisäänny;) Ja hyvä niin.
Enemmän olen viime aikoina miettinyt elämää ja sitä mitä tosiaan on tullut tehtyä ja mitä pitäis vielä tehdä. Ja saako sitä koskaan tehtyä niitä sellaisia asioita mistä on aina haaveillut..jääkö unelmat vaan unelmiksi? Vanhenemisen huomaa vaan siitä, että kaverit ympärillä saa lapsia ja menee naimisiin..ja toisaalta ympärillä on aina niitä, jotka ei näin tee ja ei tarvitsekaan. Ja hassua on se, että itse kuvittelee vielä olevansa 15-vuotias, kun kaikki muut kohtelee jo ihan aikuisena. Mutta itse kuvittelee vielä olevansa liian nuori kaikkeen..asuntolaina?lapset?työt? Ne kuulostaa kaikki jotenkin hirvittävän pelottavilta vieläkin, vaikka ovat jo ihan ajankohtaisia. Ehkä sitä pitää vaan heittäytyä siihen elämään ja lakata analysoimasta liikaa, mutta minä niin tykkään miettiä kaikkea monen vuoden päähän...ja kun se valmistuminenkin häämöttää jo ihan lähellä eikä enää "siellä jossain" tulee väkisinkin mietittyä kaikenlaisia..
Ensin pitää kuitenkin selvitä ensi kesästä=) Koska kukaan ei huolinu mua töihin, pitäisi joku päivä lähteä käymään yliopistolla tulostelmassa vähän gradu-lähteitä ja ruveta pikkuhiljaa miettimään sen kirjoittamista. Toisaalta olen jo vähän innoissani asiasta, mutta ensin pitää tehdä hurjasti taustatöitä, että sen itse kirjoittamisen voi aloittaa..Kesä on kyllä täynnä kaikenlaista muutakin kuin koneen äärellä istumista. Bon Jovin olympiastadion-keikkaan on enää kuukausi!! Ja on sitä odotettukin! Toivottavasti mitään ei nyt tapahdu, jotta pääsen paikalle.
Mutta ensin juhlitaan vanhenemista täysillä=)
Enemmän olen viime aikoina miettinyt elämää ja sitä mitä tosiaan on tullut tehtyä ja mitä pitäis vielä tehdä. Ja saako sitä koskaan tehtyä niitä sellaisia asioita mistä on aina haaveillut..jääkö unelmat vaan unelmiksi? Vanhenemisen huomaa vaan siitä, että kaverit ympärillä saa lapsia ja menee naimisiin..ja toisaalta ympärillä on aina niitä, jotka ei näin tee ja ei tarvitsekaan. Ja hassua on se, että itse kuvittelee vielä olevansa 15-vuotias, kun kaikki muut kohtelee jo ihan aikuisena. Mutta itse kuvittelee vielä olevansa liian nuori kaikkeen..asuntolaina?lapset?työt? Ne kuulostaa kaikki jotenkin hirvittävän pelottavilta vieläkin, vaikka ovat jo ihan ajankohtaisia. Ehkä sitä pitää vaan heittäytyä siihen elämään ja lakata analysoimasta liikaa, mutta minä niin tykkään miettiä kaikkea monen vuoden päähän...ja kun se valmistuminenkin häämöttää jo ihan lähellä eikä enää "siellä jossain" tulee väkisinkin mietittyä kaikenlaisia..
Ensin pitää kuitenkin selvitä ensi kesästä=) Koska kukaan ei huolinu mua töihin, pitäisi joku päivä lähteä käymään yliopistolla tulostelmassa vähän gradu-lähteitä ja ruveta pikkuhiljaa miettimään sen kirjoittamista. Toisaalta olen jo vähän innoissani asiasta, mutta ensin pitää tehdä hurjasti taustatöitä, että sen itse kirjoittamisen voi aloittaa..Kesä on kyllä täynnä kaikenlaista muutakin kuin koneen äärellä istumista. Bon Jovin olympiastadion-keikkaan on enää kuukausi!! Ja on sitä odotettukin! Toivottavasti mitään ei nyt tapahdu, jotta pääsen paikalle.
Mutta ensin juhlitaan vanhenemista täysillä=)
torstai 10. huhtikuuta 2008
Kandidaatti-uutisia
Sain viiiiiiiimeinkin suoritettua sen viimeisen vaadittavan kurssin, jotta voin hakea itselleni kandidaatin tutkintoa. Loistava olo!!=) Parin viikon sisällä on paperit kourassa ja opiskelu jatkuu, mutta yksi etappi on edes suoritettu=) Nyt tekis mieli vaan virnistellä kaikille.
Huonompi homma on se, että töitä kesäksi ei näytä olevan missään kallion kolossa. Noooh, kävin eilen juttelemassa gradustani kandin ohjaajani kanssa ja päätettiin porukalla, että jos en töitä saa, niin vien suht valmiin gradun syksyn alussa proffalle. Pitää käytää aika hyödyksi. Ja eilen jutellessa tuli sellainen olo, että ois mielenkiintoista uppoutua taas avioehtosopimusten maailmaan ja tehdä vähän tutkimusta=)
Kuntoilu on ollu nyt ihan jäissä sairastelun takia..karmee räkätauti koko ajan. Olkkarin nurkassa kuntopyörä katsoo moittivasti..pian pitää kavuta sinne jo ihan periaatteesta. Ei aina voi olla sairas=)Tai niinhän sitä luulisi..
Huonompi homma on se, että töitä kesäksi ei näytä olevan missään kallion kolossa. Noooh, kävin eilen juttelemassa gradustani kandin ohjaajani kanssa ja päätettiin porukalla, että jos en töitä saa, niin vien suht valmiin gradun syksyn alussa proffalle. Pitää käytää aika hyödyksi. Ja eilen jutellessa tuli sellainen olo, että ois mielenkiintoista uppoutua taas avioehtosopimusten maailmaan ja tehdä vähän tutkimusta=)
Kuntoilu on ollu nyt ihan jäissä sairastelun takia..karmee räkätauti koko ajan. Olkkarin nurkassa kuntopyörä katsoo moittivasti..pian pitää kavuta sinne jo ihan periaatteesta. Ei aina voi olla sairas=)Tai niinhän sitä luulisi..
torstai 13. maaliskuuta 2008
Onko mokomaa kuultukaan...
..ja nyt en siis puhu kyseisestä Etelä-Karjalasta kotoisin olevasta yhtyeestä (koska sitähän on kyllä kuultu) vaan itsestäni...Kaikki rakkaat ihmiset voitte nyt jähmettyä yllätyksestä ja hieroskella silmiänne ja lukea tämän kohdan uudestaan: Minä, laskimusten laiskimus, heräsin tänä aamuna kello 8 reikäreikä SALILLE!! Ja siis olin kyseisessä paikassa 20 yli....Että huhhuh, sanon minä!!
Kyllä ne fysioterapeutti-sedät teettää ihmeellisiä asioita jopa tällaisilta lapamadoilta..Nyt tietysti jännitetään sitä, onnistunko toteuttamaan samanlaisen ihmeen myös joku toinen päivä, ettei tämä jää vain yhden kerran ihmeeksi..mutta ei hätää, kerron teille toki miten tilanne kehittyy=)
Kyllä ne fysioterapeutti-sedät teettää ihmeellisiä asioita jopa tällaisilta lapamadoilta..Nyt tietysti jännitetään sitä, onnistunko toteuttamaan samanlaisen ihmeen myös joku toinen päivä, ettei tämä jää vain yhden kerran ihmeeksi..mutta ei hätää, kerron teille toki miten tilanne kehittyy=)
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
Uudet kujeet
Joo-o, onhan tuosta taas aikaa, kun viimeksi olen tänne jotain sepustanut. Uusi vuosikin alkoi ja vauhdilla alkoikin. Järkyttävää miten aika voi mennä nopeesti. Kohta on taas kesä ja äskenhän se oli? Kiertokulku Juhannus-Vaskiviikko-Joulu pitää kyllä ihan täysin paikkansa..
Enää muutama viikko siihen, että rakas puoliskoni löytyy joka aamu vierestäni tuhisemasta ja typerät puhelinkeskustelut (lue:riidat) ovat historiaa. Ei enää ärsyttävää matkalaukkuelämää, vaan tavarat on oikeesti täällä meijän kämpässä kaikki!! (Ja sen kyllä huomaa...jokainen kaappi pursuu..aargh) Voidaan ihan oikeesti ruveta elämään niin kuin kaikki normaalit ihmiset semmosta yhteistä elämää.
Ainiin ja mun pitäis oikeesti ruveta laittamaan ruokaa. Mulle esitettiin semmoinen toivomus, että ois kuulemma kiva, että ruokaa ois joskus, kun tulee töistä kotiin. Ihan aiheellinen huomautus kyllä sinänsä, koska pitemmän päälle ei ole kauheen reilua, että vain toinen meistä riehuu tuolla kyökin puolella. Pitäisi siis ruveta pikkurouva-kurssille ja opetella laittamaan jotain hyvää..vaatii ennen kaikkea vaan tahtoa. Luottoa omiin kykyihin kun ei ole lainkaan. Ihan törkeetä, että tän ikäinen ihminen on niin uusavuton keittiössä, mutta en mie ole mikään kokeilija. Tarvitsen selkeitä reseptejä ja ohjeita ja menetän hermoni ihan totaalisesti, jos pitäisi osata improvisoida jotain. AAARGGHH!! Mistä mä tiedän kuinka paljon suolaa sinne pitää laittaa jos sitä ei lue missään? Tai käykö sinne mustapippuri vai laitetaanko jotain muuta? Ei mulla ole tommosista hajuakaan..Toivoton tapaus siis=)
Odottelen myös tietoa siitä, kuulunko niihin onnellisiin ja saan töitä ensi kesäksi vai en. Jos tyrmäävä lausunto tulee niin sitten kyllä en tiedä mitä tehdä. Hirvittävä kiire tulee ainakin säntäillä joka paikkaan, mutta jotenkin se itsensä "myyminen" tuntuu vaan niin vieraalta. Kyllä mä voisin olla hyvä vaikka mihin, mutta mistä sitä edes tietää mihin osaisi hakea? Hirvee määrä mielikuvitusta on suurin ainesosa työnhaussa mun mielestä. On olemassa semmosia paikkoja, mitä ei ole tullu ajatelleeksikaan, siitä olen ihan varma.
Se on sama juttu, kun kouluun hakemisen kanssa. Joskus aikanaan on vaan ajatellu ja eläny semmosen putken sisällä, joka johtaa automaattisesti lukioon ja yliopistoon...mutta oishan sitä voinu hakea vaikka mihin ja nyt on vasta törmänny sellaisiin opiskelualoihin, mistä ei ole ollu harmainta haisuakaan! Ja uusia keksitään koko ajan..
Olen taas pari viikkoa toiminut kansankynttilän sijaisena. Mielenkiintoisia kommelluksia sitä kyllä päivän aikana sattuu. Yhteen päivään voi mahtua hampaan poistoa, hiihtoreissuja, ruuvimeisselin kanssa toilailuja ja kerrassaan hulvattomia kommentteja. Parasta kaikessa on ne penskat, jotka oikeesti on niin täysin omanlaisiaan, että ei voi kun hymähdellä. Ja eniten turhauttaa ne nappulat, joista ois vaikka mihin ja eivät vaan itse halua tehdä mitään asialle ja käyttävät kaiken aikansa vaan vötkistelyyn.
Mutta oli tässä hyväkin puolensa. Löysin nimittäin hiihtämisen ilon taas pitkästä aikaa. Vaikka aluksi puoliväkisin sinne ladulle meninkin..mutta kun sukset toimivat ja ei ollu kiire mihinkään ja arska paisto taivaalta täydellä teholla niin avot!! Oli ihan todella mukavaa ja mielettömän hyvä fiilis lenkin jälkeen. Tältä sen pitikin tuntua silloin, kun liikunta osuu oikeaan paikkaan..kuntoliikuntaa siis parhaimmillaan! Tämän kipinän johdatuksesta, taidan kaivaakin sukset varastosta useammin esille, vielä kun tuota lunta näyttää olevan..
Paras uutinen pitkään aikaan oli myös iloinen rengastustapahtuma rajojemme ulkopuolella! Onnittelut vaan vielä sinne molemmille! Meikäläisen onnistuitte yllättämään iloisesti ja itkuhan siinä tuli, ylläri. On ihanaa, että tommosia iloisia tapauksia ja asioita vielä jaksaa maailmassa sattua. Niistä tulee niin hyvä mieli pitkäksi aikaa ja monta huonoa juttua jaksaa ohittaa sen voimalla. Kiitos myös luottamuksesta. Se on minulle todella suuri asia.
Mutta nyt nukkumaan. Tai ensin tenttimuistiinpanot esille ja viime hetken älytöntä pänttäämistä, jolla loppujen lopuksi ei mitään pysty pelastamaan..ensi viikonloppua taas odotellessa. Elämä kun on nykyään vain pelkkiä viikonloppuja ja niiden odottelua. Vielä muutaman viikon=)
Enää muutama viikko siihen, että rakas puoliskoni löytyy joka aamu vierestäni tuhisemasta ja typerät puhelinkeskustelut (lue:riidat) ovat historiaa. Ei enää ärsyttävää matkalaukkuelämää, vaan tavarat on oikeesti täällä meijän kämpässä kaikki!! (Ja sen kyllä huomaa...jokainen kaappi pursuu..aargh) Voidaan ihan oikeesti ruveta elämään niin kuin kaikki normaalit ihmiset semmosta yhteistä elämää.
Ainiin ja mun pitäis oikeesti ruveta laittamaan ruokaa. Mulle esitettiin semmoinen toivomus, että ois kuulemma kiva, että ruokaa ois joskus, kun tulee töistä kotiin. Ihan aiheellinen huomautus kyllä sinänsä, koska pitemmän päälle ei ole kauheen reilua, että vain toinen meistä riehuu tuolla kyökin puolella. Pitäisi siis ruveta pikkurouva-kurssille ja opetella laittamaan jotain hyvää..vaatii ennen kaikkea vaan tahtoa. Luottoa omiin kykyihin kun ei ole lainkaan. Ihan törkeetä, että tän ikäinen ihminen on niin uusavuton keittiössä, mutta en mie ole mikään kokeilija. Tarvitsen selkeitä reseptejä ja ohjeita ja menetän hermoni ihan totaalisesti, jos pitäisi osata improvisoida jotain. AAARGGHH!! Mistä mä tiedän kuinka paljon suolaa sinne pitää laittaa jos sitä ei lue missään? Tai käykö sinne mustapippuri vai laitetaanko jotain muuta? Ei mulla ole tommosista hajuakaan..Toivoton tapaus siis=)
Odottelen myös tietoa siitä, kuulunko niihin onnellisiin ja saan töitä ensi kesäksi vai en. Jos tyrmäävä lausunto tulee niin sitten kyllä en tiedä mitä tehdä. Hirvittävä kiire tulee ainakin säntäillä joka paikkaan, mutta jotenkin se itsensä "myyminen" tuntuu vaan niin vieraalta. Kyllä mä voisin olla hyvä vaikka mihin, mutta mistä sitä edes tietää mihin osaisi hakea? Hirvee määrä mielikuvitusta on suurin ainesosa työnhaussa mun mielestä. On olemassa semmosia paikkoja, mitä ei ole tullu ajatelleeksikaan, siitä olen ihan varma.
Se on sama juttu, kun kouluun hakemisen kanssa. Joskus aikanaan on vaan ajatellu ja eläny semmosen putken sisällä, joka johtaa automaattisesti lukioon ja yliopistoon...mutta oishan sitä voinu hakea vaikka mihin ja nyt on vasta törmänny sellaisiin opiskelualoihin, mistä ei ole ollu harmainta haisuakaan! Ja uusia keksitään koko ajan..
Olen taas pari viikkoa toiminut kansankynttilän sijaisena. Mielenkiintoisia kommelluksia sitä kyllä päivän aikana sattuu. Yhteen päivään voi mahtua hampaan poistoa, hiihtoreissuja, ruuvimeisselin kanssa toilailuja ja kerrassaan hulvattomia kommentteja. Parasta kaikessa on ne penskat, jotka oikeesti on niin täysin omanlaisiaan, että ei voi kun hymähdellä. Ja eniten turhauttaa ne nappulat, joista ois vaikka mihin ja eivät vaan itse halua tehdä mitään asialle ja käyttävät kaiken aikansa vaan vötkistelyyn.
Mutta oli tässä hyväkin puolensa. Löysin nimittäin hiihtämisen ilon taas pitkästä aikaa. Vaikka aluksi puoliväkisin sinne ladulle meninkin..mutta kun sukset toimivat ja ei ollu kiire mihinkään ja arska paisto taivaalta täydellä teholla niin avot!! Oli ihan todella mukavaa ja mielettömän hyvä fiilis lenkin jälkeen. Tältä sen pitikin tuntua silloin, kun liikunta osuu oikeaan paikkaan..kuntoliikuntaa siis parhaimmillaan! Tämän kipinän johdatuksesta, taidan kaivaakin sukset varastosta useammin esille, vielä kun tuota lunta näyttää olevan..
Paras uutinen pitkään aikaan oli myös iloinen rengastustapahtuma rajojemme ulkopuolella! Onnittelut vaan vielä sinne molemmille! Meikäläisen onnistuitte yllättämään iloisesti ja itkuhan siinä tuli, ylläri. On ihanaa, että tommosia iloisia tapauksia ja asioita vielä jaksaa maailmassa sattua. Niistä tulee niin hyvä mieli pitkäksi aikaa ja monta huonoa juttua jaksaa ohittaa sen voimalla. Kiitos myös luottamuksesta. Se on minulle todella suuri asia.
Mutta nyt nukkumaan. Tai ensin tenttimuistiinpanot esille ja viime hetken älytöntä pänttäämistä, jolla loppujen lopuksi ei mitään pysty pelastamaan..ensi viikonloppua taas odotellessa. Elämä kun on nykyään vain pelkkiä viikonloppuja ja niiden odottelua. Vielä muutaman viikon=)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)